Mistä sikiön niskaturvotus johtuu?

13 näyttökertaa

Niskaturvotuksen tarkkaa syytä ei tunneta. On epäselvää, miksi joillakin kromosomipoikkeavilla sikiöillä ei ole turvotusta, kun taas toisilla terveillä sikiöillä sitä voi esiintyä runsaasti. Turvotuksen syntyyn vaikuttavat todennäköisesti useat tekijät.

Palaute 0 tykkäykset

Sikiön niskaturvotus: Monimutkainen ilmiö, jonka syyt ovat vielä osittain epäselviä

Sikiön niskaturvotus, lääketieteellisesti kutsuen nukaalinen translucenssi (NT), on ultraäänitutkimuksessa havaittava nestekertymä sikiön niskassa viikkojen 11-14 välillä. Vaikka NT:n mittaaminen on tärkeä osa raskauden ultraäänitutkimuksia ja se voi viitata kromosomipoikkeamiin, kuten Downin syndroomaan, Edwardsin syndroomaan tai Pataun syndroomaan, sen tarkkaa syntymekanismia ei täysin ymmärretä. Ei ole yhtä yksittäistä syytä, vaan ilmiöön vaikuttavat todennäköisesti useat tekijät, jotka yhdessä johtavat nestekertymään.

Yleisesti hyväksytty teoria on, että niskaturvotus liittyy imunestojärjestelmän ja lymfajärjestelmän kehitykseen sikiössä. Lymfajärjestelmän tehtävänä on poistaa nestettä kudoksesta, ja jos tämä järjestelmä toimii tehottomasti, nestettä kerääntyy, mikä näkyy niskaturvotuksena. Tämä tehottomuus voi olla seurausta geneettisistä tekijöistä, jotka liittyvät kromosomipoikkeamiin tai muihin geneettisiin mutaatioihin. Näissä tapauksissa viivästynyt lymfajärjestelmän kehittyminen voi olla merkittävä tekijä NT:n synnyssä.

Myös sydänviat ja muut sikiön kehitykseen liittyvät ongelmat voivat edistää nestekertymistä niskassa. Näissä tapauksissa neste ei poistu tehokkaasti, ja kertyminen johtaa havaittavaan turvotukseen. Lisäksi jotkut tutkijat ehdottavat, että joillakin sikiöillä on geneettistä alttiutta kehittää NT:tä riippumatta kromosomipoikkeamista. Tämä viittaisi siihen, että geneettinen tausta vaikuttaa lymfajärjestelmän kehitykseen, vaikka se ei johtaisikaan muihin ilmeisiin kehityshäiriöihin.

On myös tärkeää huomioida, että NT:n suuruus vaihtelee, ja lievä turvotus voi esiintyä myös täysin terveillä sikiöillä. Epäselvä on, miksi joillakin kromosomipoikkeavilla sikiöillä ei ole havaittavaa NT:tä, kun taas toisilla terveillä sikiöillä sitä voi olla runsaasti. Tämä korostaa sitä, että niskaturvotus on yksi monista tekijöistä, joita käytetään riskiarvion tekemisessä, eikä se yksin riitä diagnosoimaan kromosomipoikkeamaa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että sikiön niskaturvotuksen syntymekanismi on monimutkainen ja useiden tekijöiden yhteisvaikutus. Vaikka kromosomipoikkeamat ovat yksi yleinen liittyvä tekijä, ei voida varmasti sanoa, mikä tarkalleen aiheuttaa turvotuksen yksittäisissä tapauksissa. Lisää tutkimusta tarvitaan NT:n taustalla olevien mekanismien ymmärtämiseksi paremmin. Tämänhetkinen tieto korostaa kuitenkin NT-mittauksen tärkeyttä osana raskauden seulontaohjelmaa, jotta voidaan tunnistaa sikiöt, jotka tarvitsevat lisätutkimuksia ja geneettisiä testejä.