Mikä on perheen tehtävä?

Perheen tehtävä: Muuttuvat roolit ja yksilöllisyyden nousu

Koulu-TV:n vuonna 1967 esittämä näkemys perheen tehtävistä – jälkeläisten tuottaminen, lasten kasvatus, talouden hoitaminen ja parisuhteen säätely – heijastaa aikansa yhteiskunnallisia normeja. Vaikka nämä elementit ovat edelleen läsnä perheissä, on kuva perheen tehtävästä monipuolistunut ja monimutkaistunut huomattavasti. Yhteiskunnan muutosvoimat, kuten individualismi, tasa-arvoisempi sukupuolijakauma, teknologian kehitys ja taloudelliset realiteetit, ovat muokanneet perheen roolia merkittävästi.

Perinteisten roolien haasteet ja uudet painopisteet:

• Jälkeläisten tuottaminen: Lasten hankkiminen on nykyään tietoisempi valinta kuin koskaan. Ehkäisymahdollisuudet, myöhäisempi vanhemmuusikä ja lapsettomuuden hyväksyminen ovat tehneet lapsista vähemmän itsestäänselvyyden. Perheen tehtävänä onkin entistä enemmän tarjota lapselle turvallinen ja rakastava kasvuympäristö, riippumatta siitä, miten tai milloin lapsi on perheeseen saapunut.
• Lasten kasvatus: Kasvatuksen kenttä on muuttunut valtavasti. Tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan, ja vanhemmilla on käytössään lukuisia kasvatusfilosofioita. Perheen tehtävä on navigoida tässä tietotulvassa ja löytää lapsen yksilölliset tarpeet huomioiva kasvatustapa. Painopiste on siirtynyt auktoriteetista ja tottelevaisuudesta enemmän vuorovaikutukseen, tunteiden tunnistamiseen ja itsenäisen ajattelun tukemiseen.
• Talouden hoitaminen: Työelämän epävarmuus, naisten lisääntynyt osallistuminen työelämään ja erilaisten perhemuotojen yleistyminen ovat muuttaneet perheen taloudenhoitoa. Perheen tehtävänä on pystyä sopeutumaan taloudellisiin haasteisiin, jakamaan taloudellinen vastuu tasapuolisesti ja opettamaan lapsille taloudellisia taitoja.
• Parisuhteen säätely: Parisuhde ei enää ole itsestään selvä avioliiton jatkumo. Erilaiset parisuhdemuodot, avoliitot ja erot ovat arkipäivää. Perheen tehtävänä on luoda perusta terveelle ja kestävälle parisuhteelle, joka perustuu kunnioitukseen, kommunikaatioon ja jatkuvaan kehittämiseen. Jos parisuhde päättyy, perheen tehtävänä on minimoida negatiiviset vaikutukset lapsiin ja pyrkiä rakentavaan yhteistyöhön.

Yksilöllisyyden korostuminen ja uudet perheen tehtävät:

Nykyään perheen tehtävä ei ole vain täyttää yhteiskunnan odotuksia, vaan myös mahdollistaa perheenjäsenten yksilöllinen kasvu ja onnellisuus. Tähän sisältyy:

• Tunteiden ilmaisu ja tuki: Perheen tulisi olla turvallinen paikka, jossa jokainen voi ilmaista tunteitaan ilman pelkoa tuomitsemisesta. Perheen tehtävänä on tukea ja validoida toistensa tunteita.
• Identiteetin rakentaminen: Perhe tarjoaa lapselle ensimmäisen peilin itsensä ymmärtämiseen. Perheen tehtävänä on tukea lapsen identiteetin rakentamista, omien kiinnostuksen kohteiden ja vahvuuksien löytämistä.
• Sosiaalisten taitojen oppiminen: Perhe on ensimmäinen sosiaalinen ympäristö, jossa lapsi oppii vuorovaikutusta, kompromisseja ja toisten huomioon ottamista.
• Yhteisöllisyyden tunne: Vaikka individualismi on lisääntynyt, ihmiset tarvitsevat edelleen tunnetta yhteenkuuluvuudesta. Perheen tehtävänä on tarjota turvallinen ja rakastava yhteisö, jossa jokainen tuntee olevansa arvokas ja tärkeä.

Lopuksi:

Perheen tehtävä ei ole enää kiveen hakattu määritelmä, vaan jatkuvasti muuttuva prosessi. Ydin on edelleen siinä, että perhe tarjoaa turvallisen ja rakastavan ympäristön, jossa jokainen voi kasvaa, kehittyä ja tuntea kuuluvansa johonkin. Painopiste on siirtynyt perinteisistä rooleista enemmän yksilölliseen huolenpitoon, tunteiden huomioimiseen ja perheenjäsenten tukemiseen heidän omilla poluillaan. Joustavuus, avoin kommunikaatio ja kyky sopeutua muuttuviin olosuhteisiin ovat avainasemassa, kun perhe pyrkii täyttämään tehtävänsä nykymaailmassa.