Milloin tuli oikeus pitää avioliitossa oma sukunimi?
Vaikka yleinen käsitys on toinen, Suomessa naisten sukunimen muuttaminen avioliiton myötä ei ole kovin vanha perinne. Avioliittolakiin kirjattu pakollinen nimenvaihto astui voimaan vasta vuonna 1930. Tätä ennen naiset saattoivat säilyttää oman sukunimensä. Vuonna 1986 tästä pakosta luovuttiin, jolloin naisille palautettiin oikeus pitää oma sukunimi avioituessaan.
Oman sukunimen säilyttäminen avioliitossa: Lyhyt katsaus historiaan
Vaikka moni kuvittelee naisten sukunimen vaihtamisen avioliiton solmimisen yhteydessä olevan ikivanha perinne, todellisuudessa se on Suomessa suhteellisen uusi ilmiö. Ennen vuotta 1930 naisilla oli oikeus säilyttää oma sukunimensä avioituessaan. Tätä aiempaa tilannetta säätelivät erilaiset käytännöt ja perinteet, jotka vaihtelivat alueellisesti ja sosiaaliluokan mukaan. Joillakin alueilla naiset saattoivat käyttää aviomiehensä sukunimeä epävirallisesti, kun taas toisaalla oman sukunimen säilyttäminen oli yleisempää. Kirjallista lakipakkoa nimenmuutoksesta ei kuitenkaan ollut.
Vuonna 1929 voimaan astuneessa uudessa avioliittolaissa määrättiin, että naisen tuli ottaa miehensä sukunimi avioliiton solmimisen myötä. Tämä käytäntö heijasteli aikakauden patriarkaalisia arvoja ja naisen asemaa miehen alaisena. Vaikka lain mukaan naisella oli mahdollisuus liittää miehensä sukunimi omaan sukunimeensä, käytännössä pelkän oman sukunimen säilyttäminen ei ollut sallittua. Tämä lakimuutos siis poisti naisilta oikeuden, joka heillä aiemmin oli ollut.
Vasta vuonna 1985, feministisen liikkeen ja tasa-arvoajattelun vahvistumisen myötä, avioliittolakia muutettiin uudelleen. Vuonna 1986 voimaan astuneen lainmuutoksen myötä naisille palautettiin oikeus pitää oma sukunimi avioliitossa. Tämän muutoksen jälkeen aviopuolisot saivat valita vapaasti, säilyttävätkö oman sukunimensä, ottavatko toisen puolison sukunimen vai yhdistävätkö molemmat sukunimet. Tämä uudistus merkitsi merkittävää askelta kohti sukupuolten tasa-arvoa ja antoi naisille mahdollisuuden säilyttää oman identiteettinsä avioliitossakin.
Nykyään sukunimen valinta avioliiton solmimisen yhteydessä on siis täysin vapaaehtoista ja perustuu yksilölliseen valintaan. Oman sukunimen säilyttäminen onkin nykyään yhä yleisempää, mikä heijastaa muuttuvia asenteita ja sukupuolirooleja yhteiskunnassamme.
#Avioliitto#Oikeus#SukunimiPalaute vastauksesta:
Kiitos palautteestasi! Palaute on erittäin tärkeää, jotta voimme parantaa vastauksia tulevaisuudessa.