Voiko äiti vaihtaa lapsen sukunimen?

Äidin toive: Voiko lapsen sukunimen muuttaa ja milloin se onnistuu?

Sukunimi on merkittävä osa identiteettiämme ja perheemme historiaa. Tilanteet elämässä voivat kuitenkin muuttua, ja joskus herää kysymys: voiko äiti muuttaa alaikäisen lapsensa sukunimen? Vastaus ei ole yksiselitteinen, ja siihen liittyy useita juridisia ja käytännön seikkoja, jotka on syytä selvittää.

Lähtökohtana molempien huoltajien suostumus

Pääsääntö on, että alaikäisen lapsen sukunimen muuttaminen edellyttää molempien huoltajien suostumusta. Tämä johtuu siitä, että molemmilla vanhemmilla on oikeus osallistua lapsen elämää koskeviin tärkeisiin päätöksiin, ja sukunimen muutos on epäilemättä yksi niistä. Vanhempien yhteishuoltajuudessa, jos toinen vanhemmista vastustaa muutosta, nimeä ei voida muuttaa ilman oikeuden päätöstä. Tällöin maistraatti yleensä pyytää selvityksen ja saattaa tarvittaessa asian tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Yksinhuoltajuus ja huoltajan harkinta

Tilanne muuttuu, jos äiti on lapsen ainoa huoltaja. Yksinhuoltajuudessa äiti voi päättää lapsen sukunimestä itsenäisesti. Tässäkin tapauksessa nimenmuutokseen on kuitenkin oltava perusteltu syy ja sen tulee olla lapsen edun mukaista.

Mitä ovat perustellut syyt nimenmuutokselle?

Vaikka huoltajalla olisikin oikeus päättää asiasta yksin, pelkkä henkilökohtainen mieltymys ei yleensä riitä nimenmuutoksen perusteeksi. Perusteltuja syitä voivat olla esimerkiksi:

• Vanhempien avioero ja äidin uusi avioliitto: Lapsen nimen muuttaminen äidin uuden puolison sukunimeksi voi olla perusteltua, jos lapsi asuu pääasiallisesti äidin ja tämän uuden puolison kanssa ja sukunimen samankaltaisuus edistää perheen yhtenäisyyttä.
• Etävanhemman laiminlyönnit: Jos etävanhempi on pitkään laiminlyönyt lapsen elatusta tai tapaamisoikeutta, tämä voi olla peruste sille, että nimenmuutos katsotaan lapsen edun mukaiseksi. Tällöin on kuitenkin tärkeää pystyä osoittamaan laiminlyönnit luotettavasti.
• Lapsen oma toive: Lapsen ikä ja kypsyys huomioiden, hänen oma toiveensa voi painaa vaakakupissa, etenkin murrosiän kynnyksellä.

Hakemusprosessi ja tarvittavat dokumentit

Sukunimen muutosprosessi hoidetaan Digi- ja väestötietoviraston (DVV) kautta. Aiemmin prosessi hoidettiin maistraatissa, mutta nykyisin DVV vastaa näistä asioista. Hakemukseen on liitettävä:

• Selvitys huoltajuudesta: Esimerkiksi tuomioistuimen päätös huoltajuudesta tai ote väestörekisteristä.
• Perustelut nimenmuutokselle: Selkeä ja kattava selvitys syistä, joiden vuoksi sukunimen muutos on lapsen edun mukaista.
• Mahdolliset muut todistukset: Esimerkiksi todistus etävanhemman laiminlyönneistä tai lapsen oma mielipide (ikä huomioiden).

On tärkeää huomata, että viranomaiset tutkivat jokaisen hakemuksen tapauskohtaisesti ja punnitsevat huolellisesti eri tekijöitä ennen päätöksen tekemistä.

Lopuksi

Lapsen sukunimen muuttaminen on merkittävä päätös, joka vaatii huolellista harkintaa ja tarvittavien selvitysten esittämistä viranomaisille. Vaikka äidillä olisikin yksinhuoltajuus, nimenmuutoksen tulee aina olla lapsen edun mukaista, ja päätös perustuu kokonaisarviointiin. Ennen hakemuksen jättämistä on suositeltavaa selvittää huolellisesti kaikki vaatimukset ja mahdolliset vaikutukset lapseen. Mikäli tilanne on monimutkainen, on syytä harkita juridista neuvontaa asianajajalta.