Kuka päättää erityisestä tuesta?

Kenellä on valta päättää lapseni erityisestä tuesta? – Vanhemman opas päätöksentekoprosessiin

Lapsen kehitys ja oppiminen ovat jokaiselle vanhemmalle tärkeitä asioita. Joskus lapsi tarvitsee tukea enemmän kuin muut, jolloin puhutaan erityisestä tuesta. Mutta kuka oikeastaan päättää, että lapsi tarvitsee erityistä tukea ja millaisesta tuesta on kyse? Tämä on kysymys, joka herättää usein hämmennystä ja kysymyksiä vanhempien keskuudessa. Tässä artikkelissa selvennämme erityisen tuen päätöksentekoprosessia Suomessa, keskittyen erityisesti siihen, kuka lopulta kantaa vastuun päätöksestä ja miten vanhemmat voivat osallistua prosessiin.

Koulutuksen järjestäjä avainasemassa

Yksinkertaistaen, päätöksen oppilaan erityisen tuen tarpeesta tekee koulutuksen järjestäjä. Käytännössä tämä tarkoittaa usein kuntaa tai yksityistä koulunpitäjää. Päätös ei kuitenkaan synny tyhjästä, vaan se perustuu yksilölliseen arvioon oppilaan tarpeista. Tämä arviointi on monivaiheinen prosessi, johon osallistuu useita tahoja.

Polku kohti päätöstä: Kenen ääni kuuluu?

Ennen kuin koulutuksen järjestäjä tekee virallisen päätöksen, oppilaan tilannetta arvioidaan huolellisesti. Prosessi voi alkaa esimerkiksi:

• Opettajan huolen heräämisestä: Opettaja havaitsee, että oppilas ei edisty toivotulla tavalla tai kohtaa haasteita oppimisessa tai käyttäytymisessä.
• Vanhempien aloitteesta: Vanhemmat voivat olla huolissaan lapsensa kehityksestä ja ottaa yhteyttä kouluun tai neuvolaan.
• Terveydenhuollon ammattilaisen suosituksesta: Esimerkiksi lääkäri tai psykologi voi suositella lapselle erityistä tukea tehtyään tutkimuksia.

Tämän jälkeen koulussa aloitetaan pedagoginen arvio. Tässä vaiheessa oppilaan opettaja, erityisopettaja ja mahdollisesti muita asiantuntijoita kokoavat tietoa oppilaan vahvuuksista ja kehittämiskohteista. Vanhemmat ovat keskeisessä roolissa tiedon antajina. Heidän näkemyksensä lapsensa oppimisesta, kehityksestä ja mahdollisista haasteista kotona on ensiarvoisen tärkeää.

Pedagogisen arvion pohjalta laaditaan oppimissuunnitelma, jossa määritellään oppilaan tavoitteet ja tukitoimet. Jos oppimissuunnitelman mukaiset tukitoimet eivät riitä, voidaan edetä erityisen tuen tarpeen selvittämiseen. Tällöin laaditaan psykologinen tai lääketieteellinen selvitys, joka tarkentaa oppilaan tuen tarvetta.

Kaiken tämän tiedon pohjalta koulutuksen järjestäjä tekee hallinnollisen päätöksen erityisestä tuesta. Päätöksessä määritellään oppilaan oikeus erityiseen tukeen sekä tuen muoto ja laajuus.

Vanhemman rooli: Oikeus vaikuttaa

On tärkeää muistaa, että vanhemmilla on oikeus osallistua aktiivisesti lapsensa erityisen tuen suunnitteluun ja päätöksentekoon. Vanhemmat ovat lapsensa parhaita asiantuntijoita, ja heidän näkemyksensä on otettava huomioon.

Vanhemmilla on oikeus:

• Saada tietoa lapsensa tilanteesta ja koulun suunnitelmista.
• Osallistua palavereihin ja neuvotteluihin.
• Esittää omia näkemyksiään ja ehdotuksiaan.
• Saada kopio kaikista asiaan liittyvistä dokumenteista.

Jos vanhemmat eivät ole tyytyväisiä koulutuksen järjestäjän päätökseen, he voivat hakea siihen oikaisua aluehallintovirastosta (AVI). Oikaisuvaatimus on tehtävä määräajassa päätöksen tiedoksisaannista.

Yhteenveto ja vinkkejä vanhemmille

Erityisen tuen päätöksentekoprosessi voi tuntua monimutkaiselta, mutta on tärkeää muistaa, että vanhemmilla on siinä keskeinen rooli.

• Ole aktiivinen: Ota yhteyttä kouluun, jos olet huolissasi lapsesi kehityksestä.
• Kerro omista havainnoistasi: Jaa tietosi lapsesi vahvuuksista ja haasteista.
• Kysy kysymyksiä: Älä epäröi kysyä, jos jokin asia on epäselvä.
• Osallistu palavereihin: Käytä tilaisuutta hyväksesi ja esitä omat näkemyksesi.
• Tarkista dokumentit: Varmista, että kaikki tiedot ovat oikein.
• Hae oikaisua, jos olet tyytymätön: Muista määräaika!

Lapsen hyvinvointi ja oppiminen ovat ensisijaisia tavoitteita. Yhteistyöllä vanhempien, opettajien ja muiden asiantuntijoiden kanssa varmistetaan, että lapsi saa tarvitsemansa tuen ja mahdollisuudet kehittyä täyteen potentiaaliinsa.