Mikä arvosana on C?

C-arvosanan salaisuudet: menneisyyden muisto ja nykyisen hämmennys

Suomalainen arvostelujärjestelmä on kokenut muutoksia vuosien varrella, ja tämä voi aiheuttaa hämmennystä, etenkin kun vanhempia dokumentteja tutkitaan. Yksi tällainen hämmennyksen aiheuttaja on C-arvosana. Mitä se tarkoitti, ja mitä se tarkoittaa nykyään?

Vuonna 1996 ja sen jälkeen suomalaisissa yliopistoissa C vastasi latinalaista arvosanaa cum laude approbatur. Tämä tarkoitti tyydyttävää suoritusta. Se oli selkeästi parempi kuin hylätty (improbatur, I), mutta ei yhtä hyvä kuin kohtalainen (lubenter approbatur, B) tai välttävä (approbatur, A). Tämä järjestelmä loi hierarkian, jossa A oli korkein ja I alin. Huomaa, että A oli tässä järjestelmässä välttävä, mikä voi kuulostaa paradoksaaliselta nykyajan korkean A-arvosanan kontekstissa. Tämä korostaa sitä, kuinka eri aikakausien arvostelujärjestelmiä ei voi suoraan verrata.

Vanhan latinalaisen järjestelmän hierarkia oli siis seuraava:

• I (improbatur): Hylätty
• A (approbatur): Välttävä
• B (lubenter approbatur): Kohtalainen
• C (cum laude approbatur): Tyydyttävä

Nykyään yliopistoissa ja korkeakouluissa käytetään pääasiassa numeerista arvosteluasteikkoa, jossa arvosanat vaihtelevat esimerkiksi 0–5 tai 1–5. Näissä asteikoissa ei ole suoraa vastaavuutta vanhan järjestelmän arvosanoille. Siksi C-arvosanan tarkka numeerinen vastine vaihtelee ja riippuu kontekstista. Sen tulkinta vaatii aina tietoa siitä, missä ja milloin kyseinen arvosana on annettu.

Yhteenvetona voidaan todeta, että C-arvosanan merkitys on kontekstista riippuvainen. Jos se on peräisin ajalta ennen numeerisen asteikon yleistymistä, se tarkoitti cum laude approbatur -arvosanaa, joka vastasi tyydyttävää suoritusta. Nykyään C-kirjainta ei käytetä arvosanoissa, ja sen tarkka numeerinen vastine on määrittelemätön ilman lisätietoa. Vanhojen dokumenttien tulkinnassa on siis oleellista ottaa huomioon kyseinen aikakausi ja mahdollinen arvostelujärjestelmän muutos.