Mitä jos oppivelvollinen ei mene kouluun?

Kouluun menemättä: Mitä tapahtuu, kun oppivelvollisuus jää täyttämättä?

Oppivelvollisuus on jokaisen nuoren perusoikeus ja velvollisuus. Se takaa jokaiselle mahdollisuuden kehittää osaamistaan ja valmistautua tulevaisuuteen. Mutta mitä tapahtuu, jos oppivelvollinen ei jostain syystä mene kouluun tai hänelle ei löydy sopivia opiskelupaikkaa? Tämä kysymys on monimutkainen ja vaatii tarkastelua useasta näkökulmasta.

Ensisijaisesti on tärkeää ymmärtää, että koulunkäynnin laiminlyönti ei ole pelkästään lapsen tai nuoren henkilökohtainen asia, vaan se koskettaa myös perhettä, koulua ja koko yhteiskuntaa. Syitä koulusta poisjäämiseen on lukuisia: oppimisvaikeudet, mielenterveysongelmat, perheen sisäiset ongelmat, syrjäytyminen tai vaikkapa sopeutuminen uuteen ympäristöön. Jokainen tilanne vaatii yksilöllistä lähestymistapaa.

Kunnilla on kuitenkin velvollisuus varmistaa jokaisen oppivelvollisen saama opetus. Jos oppivelvollinen ei itse aloita koulunkäyntiä tai hänelle ei löydy opiskelupaikkaa peruskoulussa tai muussa oppilaitoksessa, kunta on velvollinen osoittamaan hänelle opiskelupaikan tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa (TUVA).

TUVA ei ole rangaistus, vaan tukitoimi. Sen tarkoituksena on tarjota nuorelle yksilöllinen polku kohti tulevaisuutta, huomioiden hänen yksilölliset tarpeensa ja vahvuutensa. TUVA tarjoaa opiskelijalle:

• Mahdollisuuden vahvistaa perustaidot: Matematiikassa, äidinkielessä ja muissa perusasioissa.
• Ohjausta ja tukea opintojen suunnittelussa: Nuorelle auttaa löytämään itselleen sopivan koulutuspolun.
• Valmennusta jatko-opintoihin tai työelämään: TUVA valmentaa nuoria niin ammatillisiin opintoihin kuin korkeakouluopintoihinkin.
• Tukea hyvinvointiin: TUVA voi tarjota tukea nuoren sosiaaliseen ja emotionaaliseen hyvinvointiin.

TUVA:n avulla nuori voi rakentaa itselleen tulevaisuutta, vaikka peruskoulussa tai muissa opinnoissa on ollut haasteita. Se on tärkeä askel kohti itsenäisyyttä ja työelämässä menestymistä.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että TUVA on vain yksi osa ratkaisua. Nuoren auttaminen vaatii moniammatillista yhteistyötä: koulujen, terveyspalveluiden, sosiaaliviranomaisten ja perheen välillä. Avainasemassa on ennaltaehkäisevä työ ja nuorten hyvinvoinnin tukeminen jo varhaisessa vaiheessa. Vain yhteistyön avulla voimme varmistaa, että jokainen oppivelvollinen saa mahdollisuuden hyödyntää oppivelvollisuutensa ja rakentaa itselleen onnistunutta tulevaisuutta.