Onko 17-vuotias lapsi?

Onko 17-vuotias lapsi Suomessa? Ikärajan hämäränvyöhyke ja oikeudet.

Suomessa 17-vuotias nuori on lain silmissä alaikäinen, ja näin ollen häntä pidetään yleisesti lapsena. Tämä yksinkertainen toteamus kätkee kuitenkin sisäänsä monimutkaisuuksia, jotka ulottuvat oikeuksista vastuuseen ja itsenäisyyden kehittymiseen. Vaikka 17-vuotias ei ole vielä täysi-ikäinen, ei häntä voida pitää samalla tavalla riippuvana ja avun tarvitsevampana kuin esimerkiksi 7-vuotias. Ikäraja 18 vuotta toimii merkittävänä raja-aitana, mutta ei silota kaikkia eriarvoisuuksia tai poista kehitykseen liittyviä vaihteluita.

Suomessa perustuslaki takaa jokaiselle kansalaiselle, ikästä riippumatta, tasa-arvoisen kohtelun. Tämä koskee myös 17-vuotiaita. Heidän oikeuksiaan ja erityistarpeitaan tulee kuitenkin ottaa huomioon alaikäisyyden vuoksi. Tämä tarkoittaa muun muassa, että heidän suojelunsa ja heidän päätöksentekoonsa liittyvät rajoitukset on suunniteltu tukemaan heidän kehitystään ja turvallisuuttaan, eikä pelkästään rajoittamaan heidän vapauttaansa.

Miten tämä käytännössä ilmenee? 17-vuotias ei esimerkiksi voi allekirjoittaa sitovia sopimuksia itsenäisesti, eikä hänellä ole täyttä äänioikeutta. Sen sijaan hänellä on oikeus omaan mielipiteeseen ja häntä tulee kuulla asioissa, jotka koskevat häntä itseä. Koulujärjestelmä tarjoaa opetusta ja tukea, ja sosiaalipalvelut ovat käytettävissä, jos nuori tarvitsee apua. Myös terveydenhuolto tarjoaa nuorille erityisesti heidän tarpeisiinsa suunnattuja palveluja.

On tärkeää muistaa, että 17-vuotiaiden kypsyys ja itsenäisyys vaihtelee suuresti yksilöiden välillä. Lain ja yhteiskunnan tulee ottaa tämä huomioon. Rajoitusten tulisi olla oikeasuhtaisia ja tukea nuoren kasvua kohti itsenäistä aikuisuutta. Yhteiskunnan tehtävä on sekä suojella nuoria että antaa heille tilaisuuksia kehittyä ja kokea vastuuta ikäisilleen sopivalla tavalla. 17-vuotiaan asema on siis jatkuvassa liikkeessä, jossain lapsuuden ja aikuisuuden välissä, tasapainoillen suojelun ja itsenäisyyden välillä. Tämä herättää jatkuvaa keskustelua siitä, miten parhaiten turvata nuorten oikeudet ja tukea heidän kehitystään kohti vastuullista aikuisuutta.