Onko toisen asteen tutkinto pakollinen?

Onko toisen asteen tutkinto Suomessa todella “pakollinen”? Syväsukellus oppivelvollisuuden uusiin tuuliin.

Oppivelvollisuuden laajentuminen Suomessa vuonna 2021 on herättänyt paljon keskustelua siitä, onko toisen asteen tutkinto nyt “pakollinen”. Vaikka laki edellyttääkin nuorten opiskelevan 18 ikävuoteen asti, todellisuus on hieman monimutkaisempi kuin pelkkä “kyllä” tai “ei” vastaus. Katsotaanpa asiaa tarkemmin, välttäen toistamasta jo olemassa olevia yleisiä tietoiskuja aiheesta.

Oppivelvollisuus vs. Tutkintovelvollisuus: Missä piilee ero?

On tärkeää erottaa oppivelvollisuus ja tutkintovelvollisuus. Oppivelvollisuus tarkoittaa velvollisuutta osallistua opetukseen, kun taas tutkintovelvollisuus tarkoittaisi nimenomaan tietyn tutkinnon suorittamista. Suomessa voimassa oleva laki ei suoraan velvoita nuoria suorittamaan toisen asteen TUTKINTOA, vaan ainoastaan osallistumaan OPINTOIHIN 18 ikävuoteen asti.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

• Joustavuus ja yksilölliset polut: Laki jättää tilaa yksilöllisille poluille. Nuoren ei välttämättä tarvitse suorittaa koko lukion oppimäärää tai ammatillista perustutkintoa saavuttaakseen oppivelvollisuuden päättymisen.
• Nivelvaiheen koulutukset: Valmistavat koulutukset, kuten TUVA (Tutkintokoulutukseen valmentava koulutus), mahdollistavat nuorelle ajan ja tuen itselleen sopivan opintopolun löytämiseen. Tämä on erityisen tärkeää niille, jotka eivät vielä peruskoulun jälkeen tiedä, mikä heitä kiinnostaa.
• Yksilölliset suunnitelmat: Jokaiselle oppivelvolliselle laaditaan henkilökohtainen suunnitelma, jossa huomioidaan nuoren tarpeet, kiinnostuksen kohteet ja tavoitteet. Tämä suunnitelma voi sisältää esimerkiksi työssäoppimista, vapaaehtoistyötä tai muita koulutuksellisia aktiviteetteja.
• Poissaolot ja valvonta: Laki pyrkii puuttumaan poissaoloihin ja tukemaan nuoria opintojen suorittamisessa. Kuitenkin, lainsäädännössä ei ole määritelty rangaistuksia sille, että oppivelvollinen ei suorita toisen asteen tutkintoa, vaan painopiste on tukitoimissa ja ohjauksessa.

Uusi näkökulma: Koulutus sosiaalisena investointina.

Oppivelvollisuuden laajentaminen ei ole ainoastaan yksilön etu, vaan myös koko yhteiskunnan. Hyvin koulutettu väestö on Suomen menestyksen perusta. Lakiuudistus pyrkii vähentämään syrjäytymistä ja parantamaan nuorten mahdollisuuksia työelämässä ja jatko-opinnoissa. Tavoitteena on varmistaa, että jokaisella nuorella on tarvittavat valmiudet itsenäiseen elämään ja aktiiviseen kansalaisuuteen.

Avoin kysymys: Miten onnistumme tukemaan jokaista nuorta?

Vaikka lainsäädäntö pyrkii takaamaan jokaiselle nuorelle mahdollisuuden koulutukseen, onnistuminen riippuu monista tekijöistä. Resurssit, opettajien osaaminen ja yksilöllinen tuki ovat avainasemassa. On myös tärkeää, että nuoret itse kokevat opiskelun mielekkääksi ja motivoivaksi. Jatkuva kehittäminen ja arviointi ovat välttämättömiä, jotta oppivelvollisuuslaki toimii parhaalla mahdollisella tavalla.

Johtopäätös: Oppivelvollisuus on muutakin kuin tutkinto.

Vaikka toisen asteen tutkinto ei ole kirjaimellisesti “pakollinen”, on selvää, että oppivelvollisuus on vahva kannustin sen suorittamiseen. Laki tarjoaa kuitenkin joustavuutta ja yksilöllisiä reittejä, jotka mahdollistavat nuorten tarpeiden ja kiinnostuksen kohteiden huomioimisen. Onnistuminen vaatii jatkuvaa panostusta koulutukseen, tukitoimiin ja nuorten hyvinvointiin. Loppujen lopuksi oppivelvollisuuden laajentamisen tavoitteena on rakentaa vahvempi ja tasa-arvoisempi Suomi.