Onko ulkopuolelle jättäminen kiusaamista?

Onko ulkopuolelle jättäminen kiusaamista? Kyllä, ja se voi jättää syvät arvet.

Porukan ulkopuolelle jättäminen, hiljentäminen, näkymättömäksi tekeminen – nämä kaikki ovat kuvaavia termejä tuskalliselle kokemukselle, jossa ihminen jätetään tarkoituksella sosiaalisen vuorovaikutuksen ulkopuolelle. Vaikka fyysistä väkivaltaa ei esiinny, porukan ulkopuolelle jättäminen on kiusaamisen muoto, jonka vaikutukset voivat olla yhtä tuhoisia kuin fyysisenkin väkivallan. Se nakertaa itsetuntoa, luo syvää yksinäisyyttä ja voi jättää pitkäaikaisia henkisiä arpia.

Kysymys ei ole vain siitä, ettei henkilöä kutsuta syntymäpäiville tai mukaan peliin. Porukan ulkopuolelle jättäminen voi ilmetä monin tavoin, usein hienovaraisesti ja vaikeasti havaittavasti. Se voi olla kuiskuttelua selän takana, ilmeiden ja eleiden kautta tapahtuvaa hylkäämistä, tietoista huomiotta jättämistä tai ystäväpiirin manipulointia, jotta uhri eristetään. Sosiaalisessa mediassa se voi ilmetä esimerkiksi ryhmäkeskusteluista pois jättämisenä, julkisella nöyryyttämisellä tai tarkoituksellisena “ghostauksena”.

Ulkopuolelle jätetyn kokemus on usein hämmentävä ja invalidisoiva. Uhri saattaa kyseenalaistaa omaa arvoaan ja syyttää itseään tilanteesta. Hän voi tuntea itsensä näkymättömäksi ja arvottomaksi, mikä voi johtaa masennukseen, ahdistukseen ja jopa itsetuhoisiin ajatuksiin.

Miksi porukan ulkopuolelle jättäminen on niin haitallista? Ihminen on sosiaalinen olento, ja kuuluminen on yksi perustarpeistamme. Kun tämä tarve ei täyty, seuraukset voivat olla vakavia. Ulkopuolelle jättäminen rikkoo yhteisöllisyyden tunnetta ja luo syvän epävarmuuden tunteen omasta paikasta maailmassa.

On tärkeää muistaa, että kiusaaminen ei ole vain uhrien ja kiusaajien välinen asia. Myös sivustakatsojilla on vastuu puuttua tilanteeseen. Hiljaisuus tulkitaan usein hyväksynnäksi, ja se voi rohkaista kiusaajaa jatkamaan toimintaansa. Pienikin ele, kuten ystävällinen sana uhrille tai kiusaajan toiminnan kyseenalaistaminen, voi tehdä suuren eron.

Jokaisella on oikeus tulla hyväksytyksi ja kuulua joukkoon. Meidän kaikkien on tehtävä oma osamme luodaksemme turvallisen ja inklusiivisen ympäristön, jossa jokainen voi kokea olevansa arvokas ja tärkeä.