Saako oppikirjoja kopioida?

Saako oppikirjoja kopioida? Tekijänoikeudet ja kopiointi käytännössä

Oppikirjojen kopioiminen on herättänyt paljon kysymyksiä ja hämmennystä. Yksinkertaista vastausta ei ole, sillä asia riippuu monesta tekijästä, kuten kopioinnin tarkoituksesta, kopioitavan materiaalin laajuudesta ja käytetystä menetelmästä. Väite, että oppikirjan kopioiminen on aina sallittua skannaamalla, käsin kirjoittamalla tai ulkopuolisten palveluiden avulla, on liian yleistävä ja mahdollisesti harhaanjohtava.

Tekijänoikeuslaki suojaa oppikirjojen sisältöä, eli niiden tekstiä, kuvia ja muuta aineistoa. Tämä tarkoittaa, että tekijänoikeuden haltijan (yleensä kustantaja) lupa tarvitaan, jos materiaalia kopioidaan laajamittaisesti ja kaupallisiin tarkoituksiin. Lain mukaan yksittäisten kappaleiden valmistustapaa ei rajoiteta, mutta tämä ei anna täydellistä vapautta kopiointiin.

Mitkä tekijät vaikuttavat kopioinnin laillisuuteen?

• Kopioinnin tarkoitus: Yksityiseen käyttöön tarkoitettu rajoitettu kopiointi voi olla sallittua, esimerkiksi omien muistiinpanojen tekeminen opiskelua varten. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että koko oppikirjaa voisi vapaasti kopioida. Laaja kopiointi esimerkiksi jakamista varten on jo selkeästi lain vastaista.

• Kopioitavan materiaalin laajuus: Yhden luvun kopioiminen on eri asia kuin koko kirjan kopiointi. Mitään automaattisesti sallittua raja-arvoa ei ole, mutta mitä suurempi osuus kirjasta kopioidaan, sitä suurempi on riski tekijänoikeusrikkomukseen.

• Kopiointimenetelmä: Käsin kirjoittaminen on eri asia kuin skannaaminen ja digitaalinen kopiointi. Käännöstyöskentely käsin on sallitumpaa kuin suora skannaus ja kopioiden levitys, koska työssä tehdään oma tulkinta.

• Kopioijan asema: Kirjastoilla ja oppilaitoksilla on jonkin verran enemmän liikkumavaraa tekijänoikeuslainsäädännön puitteissa kuin yksityishenkilöillä. He voivat joissain rajoitetuissa tapauksissa kopioida oppikirjan osia opetuksellista käyttöä varten, mutta tämäkin edellyttää tarkkaa tulkintaa tekijänoikeuslainsäädännöstä ja usein sopimuksia kustantajien kanssa. Yksityinen kopiointi oppilaitoksen kautta ei anna automaattisesti oikeutta kopiointiin.

Yhteenvetona:

Vaikka yksittäisten kappaleiden valmistustapaa ei rajoiteta, oppikirjan kopiointi ei ole vapaata. Laajan kopioinnin tai kopioiden levittämisen laillisuus on aina harkittava tarkasti tekijänoikeuslainsäädännön ja kustantajan mahdollisesti asettamien rajoitusten mukaisesti. Turvallisin ratkaisu on aina pyrkiä käyttämään oppikirjaa alkuperäisessä muodossaan tai hankkia kustantajalta lupa kopiointiin. Epäselvissä tilanteissa kannattaa ottaa yhteyttä tekijänoikeusasiantuntijaan tai kustantajaan.