Onko luonnollinen henkilö aina oikeustoimikelpoinen?

Oikeuskelpoisuus ja oikeustoimikelpoisuus: Ihmisen kaksi eri ulottuvuutta

Jokainen ihminen syntyy oikeuskelpoiseksi, mutta merkitseekö tämä automaattisesti myös oikeustoimikelpoisuutta? Vaikka nämä kaksi termiä liittyvätkin toisiinsa, ne eivät ole synonyymejä. Oikeuskelpoisuus on kyky omistaa oikeuksia ja velvollisuuksia, ikään kuin ihmisen “henkilökortti” juridisessa maailmassa. Oikeustoimikelpoisuus puolestaan viittaa kykyyn tehdä sitovia oikeustoimia itse. Toisin sanoen, se määrittää, voiko ihminen esimerkiksi solmia sopimuksia, tehdä testamentin tai ostaa asunnon omissa nimissään.

Oikeuskelpoisuus on siis ihmisen synnynnäinen ja pysyvä ominaisuus, joka on olemassa heti syntymästä ja päättyy kuolemaan. Sitä ei voida poistaa, rajoittaa tai siirtää toiselle henkilölle. Sen sijaan oikeustoimikelpoisuus voi olla rajoitettu tai kokonaan poistettu tietyissä tilanteissa.

Milloin oikeustoimikelpoisuus on rajoitettu tai poistettu?

Tyypillisiä esimerkkejä oikeustoimikelpoisuuden rajoituksista löytyy alaikäisten ja vajaavaltaisten kohdalta.

• Alaikäiset: Pääsääntöisesti alle 18-vuotiaat eivät ole täysin oikeustoimikelpoisia. He eivät voi esimerkiksi itsenäisesti solmia suuria sopimuksia tai ostaa asuntoa. Alle 18-vuotiaan oikeustoimikelpoisuutta valvoo pääsääntöisesti huoltaja, joka yleensä on vanhempi. Tietyissä tilanteissa, kuten pienten ostosten tekemisessä tai työnteossa, alaikäisellä voi olla oikeus tehdä itsenäisesti oikeustoimia.

• Vajaavaltaiset: Oikeustoimikelpoisuus voidaan poistaa tai rajoittaa tuomioistuimen päätöksellä, jos henkilö on esimerkiksi vakavasti sairas, päihdeongelmainen tai muuten kykenemätön huolehtimaan omista asioistaan. Tällöin henkilölle voidaan määrätä edunvalvoja, joka hoitaa hänen taloudellisia ja muita asioitaan. Edunvalvoja toimii tällöin vajaavaltaisen henkilön puolesta ja varmistaa, että hänen etunsa toteutuvat.

Oikeuskelpoisuus ja oikeustoimikelpoisuus käytännössä

Kuvitellaan tilanne, jossa 80-vuotias muistisairas henkilö haluaa lahjoittaa koko omaisuutensa uudelle ystävälleen. Vaikka henkilö on edelleen oikeuskelpoinen ja omistaa omaisuuden, hänen oikeustoimikelpoisuutensa saattaa olla rajoitettu tai poistettu, jos hänet on julistettu vajaavaltaiseksi. Tällöin lahjoitusta ei voida toteuttaa ilman edunvalvojan suostumusta, ja edunvalvojan velvollisuus on arvioida, onko lahjoitus henkilön edun mukainen.

Toinen esimerkki voisi olla 16-vuotias nuori, joka on säästänyt rahaa ja haluaa ostaa käytetyn auton. Vaikka nuorella on oikeuskelpoisuus, hän ei pääsääntöisesti voi ostaa autoa omissa nimissään ilman huoltajan suostumusta. Huoltajan tulee varmistaa, että auton osto on nuoren edun mukaista ja että hän ymmärtää kauppaan liittyvät velvollisuudet ja riskit.

Yhteenveto

Oikeuskelpoisuus on ihmisen perusominaisuus, joka on synnynnäinen ja pysyvä. Se on edellytys sille, että ihminen voi omistaa oikeuksia ja velvollisuuksia. Oikeustoimikelpoisuus puolestaan viittaa kykyyn tehdä sitovia oikeustoimia itse. Oikeustoimikelpoisuus voi olla rajoitettu tai poistettu tietyissä tilanteissa, kuten alaikäisyyden tai vajaavaltaisuuden vuoksi. Vaikka jokainen ihminen on oikeuskelpoinen, oikeustoimikelpoisuus on erillinen asia, joka edellyttää tiettyjä edellytyksiä ja voi vaihdella henkilön elämän aikana. Oikeuskelpoisuus on pohja, jonka päälle oikeustoimikelpoisuus rakentuu, mutta se ei automaattisesti takaa oikeustoimikelpoisuutta.