Saako oikeudenkäynnin kuvata?

Kamerat oikeussalissa: Kuvaaminen oikeudenkäynneissä Suomessa

Oikeudenkäyntien julkisuus on keskeinen osa Suomen oikeusjärjestelmää, mutta julkisuus ei tarkoita automaattista lupaa kuvaamiseen. Kysymykseen, saako oikeudenkäyntiä kuvata, ei ole yksiselitteistä vastausta. Se riippuu kokonaan tuomioistuimen harkinnasta ja päätöksestä.

Vaikka oikeudenkäynnit ovat pääsääntöisesti julkisia, niiden kuvaaminen tai äänittäminen ei ole sallittua ilman tuomioistuimen nimenomaista lupaa. Lain mukaan puheenjohtaja päättää, voidaanko suullinen käsittely tallentaa. Tämä päätös tehdään tapauskohtaisesti, ottaen huomioon monia tekijöitä.

Mitä tekijöitä tuomioistuin ottaa huomioon päätöstä tehdessään?

Tuomioistuimen päätöstä ohjaavat useat seikat. Keskeisimpänä on oikeudenkäynnin asianosaisten ja todistajien oikeusturva. Voidaanko kuvaaminen vaikuttaa heidän halukkuuteensa antaa todistusta vapaasti ja avoimesti? Uhkaako kuvaaminen heidän yksityisyyttään? Onko kuvaaminen tarpeellista julkisuuden kannalta vai onko se vain sensaatiohakuista? Lisäksi otetaan huomioon oikeudenkäynnin luonne ja sen herkkyys. Esimerkiksi seksuaalirikoksia käsittelevän oikeudenkäynnin kuvaaminen on huomattavasti rajoitetumpaa kuin esimerkiksi lievän liikennevahingon käsittely.

Lupa myönnetään harvoin kokonaisen oikeudenkäynnin kuvaamiseen.

Vaikka tuomioistuin myöntäisi luvan kuvaamiseen, se rajoittuu usein istunnon alkuun. Kokonaisen oikeudenkäynnin kuvaamiseen myönnetään lupa äärimmäisen harvoin. Tämä vaatii todella painavia perusteita, jotka palvelevat yleistä etua, esimerkiksi koulutustarkoituksessa tai oikeusjärjestelmän toiminnan läpinäkyvyyden parantamiseksi. Lupahakemuksessa on esitettävä selkeästi, miksi kuvaaminen on tarpeellista ja miten se toteutetaan vastuullisesti.

Tiukka harkinta ja vastuullinen kuvaaminen:

Lupakäytännössä noudatetaan tarkkaa harkintaa ja painotetaan vastuullista kuvaamista. Kuvaaja on velvollinen noudattamaan tuomioistuimen asettamia ehtoja ja rajoituksia. Tämä voi sisältää esimerkiksi rajoituksia kuvauspaikalle, käytettäville laitteille ja kuvauksen kestolle.

Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka Suomen oikeudenkäynnit ovat julkisia, kuvaamiseen tarvitaan aina tuomioistuimen lupa. Luvan saaminen on harvinaista ja riippuu kokonaan tapauskohtaisesta harkinnasta, jossa painotetaan asianosaisten oikeusturvaa ja oikeudenkäynnin luottamuksellisuutta. Julkisuusperiaate ei tarkoita rajoittamatonta kuvaamislupaa, vaan harkittua ja harkintaa vaativaa toimintaa.