Saako yksityishenkilöä kuvata?

Yksityishenkilön kuvaaminen Suomessa: Tasapainottelua yksityisyyden ja sananvapauden välillä

Kuvaaminen on nykyään arkipäivää. Älypuhelimet ovat täynnä kameroita, ja sosiaalinen media on täynnä kuvia ihmisistä. Mutta saako ketä tahansa kuvata missä tahansa? Suomessa vastaus ei ole yksiselitteinen, vaan se vaatii huolellista harkintaa ja tietoisuutta lainsäädännöstä sekä eettisistä näkökulmista.

Kotirauha versus julkinen tila: Perusjako

Lähtökohtaisesti Suomen laki suojaa kotirauhaa. Tämä tarkoittaa, että asuntoja, mökkejä, pihoja ja muita vastaavia paikkoja ei saa kuvata ilman asukkaiden lupaa. Kotirauhan piiriin kuuluu myös esimerkiksi hotellihuone tai telttaleirintä.

Julkisilla paikoilla, kuten kaduilla, puistoissa ja toreilla, kuvaaminen on pääsääntöisesti sallittua. Tätä oikeutta ei voida rajoittaa ilman erityisen painavaa syytä. Tämä on oleellinen osa sananvapautta ja mahdollistaa esimerkiksi uutiskuvien ottamisen ja tapahtumien dokumentoinnin.

Mutta ei ihan vapaata riistaa julkisillakaan paikoilla

Vaikka julkisella paikalla kuvaaminen on sallittua, se ei tarkoita, että kaikki olisi sallittua. On tärkeää muistaa, että yksityishenkilöllä on oikeus omaan kuvaansa ja yksityisyyteen.

Mitä tulee huomioida kuvatessa:

• Asiallisuus ja kunnioitus: Kuvaajan on aina toimittava asiallisesti ja kunnioitettava kuvattavien ihmisten yksityisyyttä. Tämä tarkoittaa muun muassa, ettei kuvata ihmisiä heitä nöyryyttävässä tai loukkaavassa tilanteessa.
• Kuvien käyttötarkoitus: Kuvan käyttötarkoitus on olennainen seikka. Jos kuvaa käytetään kaupallisiin tarkoituksiin tai julkaistaan laajasti, kuvaajalla on oltava kuvattavan lupa. Uutistoiminnassa ja taiteellisissa projekteissa voidaan joskus poiketa tästä, mutta silloinkin on noudatettava erityistä varovaisuutta.
• Lasten kuvaaminen: Lasten kuvaaminen vaatii erityistä huolellisuutta. Pääsääntöisesti lapsia ei tulisi kuvata ilman vanhempien tai huoltajien lupaa. Lisäksi on tärkeää miettiä, voiko kuva vaarantaa lapsen turvallisuutta tai yksityisyyttä.
• Harkintakyvyttömät henkilöt: Myös harkintakyvyttömiä henkilöitä (esimerkiksi päihtyneitä tai sairaita) kuvatessa on oltava erityisen varovainen. He eivät välttämättä pysty ymmärtämään kuvaamisen seurauksia, joten kuvaajan on varmistettava, ettei kuva loukkaa heidän ihmisarvoaan.
• Levittäminen ja julkaiseminen: Kuvan ottamisen lisäksi on tärkeää miettiä, mihin kuvaa käytetään ja miten se levitetään. Jos kuva julkaistaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, se leviää nopeasti ja sen poistaminen voi olla vaikeaa.

Viranomaiset ja kuvaaminen

Viranomaiset eivät pääsääntöisesti voi kieltää kuvaamista julkisilla paikoilla. On kuitenkin tilanteita, joissa kuvaamista voidaan rajoittaa esimerkiksi turvallisuussyistä tai tutkinnan suojaamiseksi. Viranomaisen on tällöin esitettävä perusteltu syy kuvaamisen rajoittamiselle.

Lopuksi:

Kuvaaminen on tärkeä osa sananvapautta, mutta se ei saa loukata ihmisten yksityisyyttä ja ihmisarvoa. On tärkeää olla tietoinen omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan kuvaajana ja kunnioittaa toisten ihmisten yksityisyyttä. Epäselvissä tilanteissa on aina parempi kysyä lupa kuvattavalta henkilöltä. Muista, että harkinta ja maalaisjärki kantavat pitkälle!