Voiko ihmistä pakottaa hoitoon?

2 näyttökertaa

Mielenterveyslain mukaan henkilö voidaan määrätä tahdonvastaiseen hoitoon tietyin edellytyksin. Pakkohoito on mahdollinen vain, jos henkilö todetaan mielisairaaksi ja hän on hoidon tarpeessa. Lisäksi henkilön on oltava vaaraksi itselleen tai muille, eikä muita lievempiä hoitomuotoja voida käyttää. Näiden kriteerien täyttyessä voidaan harkita pakkohoitoa.

Palaute 0 tykkäykset

Kun mieli murtuu ja hoitoon pakottaminen tulee kysymykseen: Tahdonvastainen hoito Suomessa

Mielenterveys on herkkä ja monimutkainen asia. Jokaisella meistä on oikeus päättää omasta kehostaan ja hoidostaan. Kuitenkin, on tilanteita, joissa ihmisen kyky tehdä järkeviä päätöksiä heikkenee merkittävästi, ja huoli itsestä tai muista kasvaa sietämättömäksi. Tällöin nousee esiin kysymys: voiko ihmistä pakottaa hoitoon?

Suomessa vastaus ei ole yksiselitteinen “kyllä” tai “ei”. Laki pyrkii tasapainottamaan yksilön vapauden ja suojelun tarpeen. Mielenterveyslaki asettaa tiukat ehdot sille, milloin pakkohoito on mahdollista. Lähtökohtaisesti hoitoon hakeudutaan vapaaehtoisesti, ja se on aina ensisijainen tavoite.

Milloin pakkohoito voi tulla kyseeseen?

Mielenterveyslain mukaan henkilö voidaan määrätä tahdonvastaiseen hoitoon vain, jos kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:

  • Mielisairaus: Henkilön on oltava lääketieteellisesti todettu mielisairas. Tämä diagnoosi ei voi perustua pelkästään ulkopuolisten havaintoihin, vaan vaatii lääketieteellisen arvion.
  • Hoidon tarve: Mielisairaus aiheuttaa hoidon tarpeen. Pelkkä diagnoosi ei riitä, vaan on osoitettava, että sairaus vaatii aktiivista hoitoa.
  • Vaara itselle tai muille: Henkilö on joko vaaraksi omalle terveydelleen tai turvallisuudelleen, tai uhka muille ihmisille. Vaaran on oltava konkreettinen ja välitön, ei pelkästään teoreettinen mahdollisuus.
  • Lievemmät hoitomuodot eivät riitä: On osoitettava, että lievemmät hoitomuodot, kuten avohoito, eivät ole riittäviä. Pakkohoito on aina viimesijainen keino.

Miten pakkohoitoon määrääminen tapahtuu?

Prosessi alkaa yleensä lääkärin tekemästä hoitoonmääräysarviosta. Jos lääkäri epäilee edellä mainittujen ehtojen täyttyvän, hän voi tehdä hoitoonmääräyksen, joka oikeuttaa henkilön toimittamaan psykiatriseen sairaalaan arviointia varten. Tämän jälkeen sairaalan lääkäri arvioi tilanteen uudelleen ja päättää, onko pakkohoito perusteltua.

Päätös pakkohoitoon määräämisestä ei ole lopullinen. Potilaalla on oikeus valittaa päätöksestä hallinto-oikeuteen, ja hänellä on oikeus saada oikeusapua. Myös potilasasiamies on olemassa potilaan tukena ja neuvonantajana.

Miksi pakkohoito on kiistanalainen asia?

Pakkohoito herättää eettisiä kysymyksiä. Se rajoittaa yksilönvapautta ja itsemääräämisoikeutta. Toisaalta se voi suojella ihmistä itseään tai muita, kun henkilö ei kykene huolehtimaan itsestään.

On tärkeää muistaa, että pakkohoito ei ole rangaistus, vaan hoidollinen toimenpide. Sen tavoitteena on auttaa ihmistä toipumaan ja palaamaan normaaliin elämään.

Lopuksi:

Pakkohoito on vakava asia, johon liittyy monia eettisiä ja juridisia kysymyksiä. Se on viimeinen keino, johon turvaudutaan vain silloin, kun lievemmät hoitomuodot eivät ole riittäviä ja henkilö on vaaraksi itselleen tai muille. On olennaista, että pakkohoitoon määrääminen tapahtuu oikeudenmukaisesti ja potilaan oikeuksia kunnioittaen. Myös läheisten rooli on tärkeä – heidän huolensa ja havaintonsa otetaan huomioon prosessin aikana. Laadukas ja oikea-aikainen mielenterveyspalveluiden saatavuus on avainasemassa, jotta pakkohoitoon jouduttaisiin mahdollisimman harvoin.