Mikä on Suomen pienin kalalaji?

Liejutokko: Suomen vesien pikkuruisin asukas

Suomen vesistöissä elää monia kalalajeja, suurista haukista pienimpiin särkikaloihin. Mutta mikä on niistä kaikista pienin? Vastaus on yllättävän vaatimaton: liejutokko ( Gobius minutus ). Tämä pieni, rannikkovesien asukas jää helposti huomaamatta, mutta ansaitsee huomiota ainutlaatuisena osana Suomen vesiluontoa.

Liejutokko kasvaa aikuiseksi vain 3–4 senttimetrin mittaiseksi. Sen mitätön koko tekee siitä erittäin vaikean havaita luonnossa. Tämä pikkuruisuutensa lisäksi liejutokko on myös erittäin sitkeä selviytyjä, joka kykenee kestämään suolaisen ja makean veden vaihtelua sekä erilaisia pohjaolosuhteita. Se viihtyy parhaiten matalissa, hiekkapöhön ja liejuun peittämillä rannikkoalueilla, piilottellen kivien ja kasvien seassa.

Vaikka liejutokko on ulkonäöltään hyvin samanlainen kuin sen sukulainen, hietatokko ( Gobius paganellus ), on niiden välillä muutamia selviä eroja. Näistä tärkeimpiä ovat kylkiviivan suomujen lukumäärä ja evissä olevat pitkittäisviivat. Liejutokon kylkiviivassa on 39–57 suomua, kun taas hietatokolla niitä on 58–70. Eväissä olevat viivat tarjoavat toisen, tarkemman tunnistusmerkin, mutta vaativat jo tarkempaa tarkastelua. Näiden pienten erojen havaitseminen vaatii usein hyvää havaintokykyä ja asianmukaista apuvälineistöä.

Liejutokon vähäinen koko ja sen taipumus elää matalassa vedessä lähellä rantaa tekevät siitä helposti huomiotta jäävän lajin. Usein se jää suurten kalastusverkkokertojen saaliiksi tahattomana sivusaaliina, ja sen populaatiosta ei ole kattavaa tietoa. Lisäksi sen elinympäristöt voivat olla herkkiä ihmisen toiminnalle, kuten ranta-alueiden rakentamiselle ja veden saastumiselle.

Liejutokon tutkiminen on tärkeää Suomen vesiluonnon monimuotoisuuden ymmärtämisen kannalta. Lisää tutkimusta tarvitaan sen levinneisyydestä, populaatiokokoista ja uhkaavista tekijöistä, jotta voimme varmistaa tämän pienen, mutta merkittävän lajin säilymisen Suomen vesistöissä tulevaisuudessa. Vaikka liejutokko on pieni, se on tärkeä osa Suomen ainutlaatuista luonnon monimuotoisuutta.