Miten siili viettää talven?

Piikkipallon pitkä uni: Miten siili talvehtii Suomessa?

Lokakuun kylmät tuulet puhaltavat lehdet puista ja samalla ne viestivät Suomen siileille talven lähestymisestä. Vaikka näkisimmekin piikkipallon pihapiirissämme vielä myöhään syksyllä, on se jo täydessä talvivalmistelussa. Unen odotus on alkanut, ja siilin talvehtimisstrategia on monimutkaisempi kuin ensi silmäyksellä voisi luulla.

Ennen kuin lumi peittää maan, siili aloittaa vimmaisen pesänrakennusprojektin. Se ei tyydy yhteen ainoaan talvikoloon, vaan rakentaa useita väliaikaisia pesiä, ikään kuin kokeillen eri vaihtoehtoja. Nämä pesät sijaitsevat yleensä kaukana ihmisasutuksesta, metsän siimeksessä, suojassa petoeläimiltä ja talven ankarilta olosuhteilta. Pesämateriaalina siili käyttää lehtiä, sammalta ja oksia, luoden itselleen lämpimän ja suojaisan kammion.

Tämä “koemajoittuminen” antaa siilille mahdollisuuden valita paras mahdollinen talvehtimispaikka. Lopullinen pesä voi olla esimerkiksi lahopuun onkalossa, risukasan alla tai tiheän kuusen suojissa. Pesän valinnassa siili ottaa huomioon paitsi lämpötilan, myös kosteuden ja tuulensuojan.

Syksyn aikana siili on ahminut ruokaa kerryttääkseen elintärkeää rasvakerrosta. Tämä rasvavarasto toimii sen ainoana energianlähteenä pitkän talvihorroksen ajan. Horros ei ole pelkkää unta, vaan siilin kehon lämpötila laskee radikaalisti ja aineenvaihdunta hidastuu minimiin. Hengitys ja sydämenlyönnit hidastuvat merkittävästi, säästäen energiaa.

Talvihorros on siilille elintärkeä selviytymiskeino. Se suojaa sitä kylmältä ja ravinnon puutteelta. Kun kevät koittaa ja lämpötila nousee, siili herää horroksestaan laihtuneena mutta valmiina uuteen kevääseen ja kesän rientoihin. Vaikka näkisimmekin siilin harvoin talvikuukausina, on se silti osa Suomen luontoa ja tärkeä osa monimuotoista ekosysteemiämme.