Onko 6-vuotiaalla uhmaikä?

4 näyttökertaa

Kuuden vuoden ikä on usein täynnä itsenäistymisen pyrkimystä. Lapsi haastaa usein aikuisten sääntöjä ja voi näyttää uhmaavaa käytöstä. Vaikka lapsi tarvitsee rajoja, voi aikuisen antaa hänelle myös sopivia valintoja ja vastuunalaisuuden harjoittamista.

Palaute 0 tykkäykset

Onko kuusivuotiaalla uhmaikä? Itsenäistymisen ja rajojen tanssi

Kuusivuotiaan lapsen kanssa elämää leimaa usein voimakas itsenäistymisen halu, joka voi helposti tulkita uhmaiseksi käytökseksi. Onko kyseessä sitten “oikea” uhmaikä vai jotain muuta? Vastaus on monimutkaisempi kuin pelkkä kyllä tai ei. Termi “uhmaikä” on itse asiassa melko epätarkka, ja kuvaa parhaiten ikäkauden tyypillisiä kehitysvaiheita, ei diagnoosia.

Kuusivuotiaalla on jo vahva oman minän tuntemus. Hän haluaa tehdä asioita itse, päättää omista valinnoistaan ja kokeilla omia rajojaan. Tämä johtaa luonnollisestikin konflikteihin aikuisten asettamien rajojen kanssa. Lapsi voi kieltäytyä tottelemasta, vastustella ohjeita, heittää itkupotkuraivaria ja yleisesti haastaa aikuisten auktoriteetin. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että hänellä olisi “uhmaikä” pahasti käynnissä.

Tärkeintä on ymmärtää, että kuusivuotiaan käytöksen taustalla on usein positiivinen kehityskulku: lapsen pyrkimys itsenäistymiseen ja oman tahdon vahvistumiseen. He kokeilevat rajoja ja testaavat, kuinka paljon he voivat vaikuttaa ympäristöönsä. Tämä on luonnollinen ja tärkeä osa lapsen kehitystä.

Miten erottaa normaalin itsenäistymisen uhmasta?

Vaikka kuusivuotias usein haastaa rajat, on tärkeää erottaa normaali itsenäistymisen ilmentymä todellisesta uhmaisesta käyttäytymisestä. Normaali kehitysvaiheeseen kuuluu:

  • Satunnaisia uhmakohtauksia: Jos uhmakohtaukset ovat harvinaisia ja lyhyitä, ne eivät välttämättä ole huolenaihe.
  • Kyky rauhoittua aikuisen ohjauksella: Lapsi kykenee kuuntelemaan ja noudattamaan ohjeita, kun hänelle tarjotaan tukea ja ymmärrystä.
  • Myötätunto ja empatia: Lapsi ymmärtää ja osoittaa myötätuntoa muiden tunteita kohtaan.

Jos uhmakohtaukset ovat kuitenkin usein toistuvia, pitkäkestoisia ja äärimmäisen voimakkaita, ja ne haittaavat lapsen arkea ja sosiaalisia suhteita, on syytä ottaa yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen. Myös se, jos lapsi ei pysty säätelemään tunteitaan ollenkaan ja aggressiivisuus on yleistä, voi olla merkki tarpeesta ammattiapuun.

Miten tukea kuusivuotiaan itsenäistymistä?

Sen sijaan, että keskitymme “uhmaikään”, on parempi keskittyä tukemaan lapsen itsenäistymisprosessia:

  • Anna lapselle valinnanvaraa: Anna lapselle mahdollisuus tehdä pieniä päätöksiä päivittäisessä elämässä, kuten valita vaatteet tai mitä syödään lounaaksi.
  • Aseta selkeät ja johdonmukaiset rajat: Lapset tarvitsevat rajoja voidakseen tuntea olonsa turvalliseksi.
  • Kommunikoi selkeästi ja kärsivällisesti: Selitä lapselle säännöt ja niiden syyt.
  • Anna positiivista vahvistusta: Kiitä ja palkitse hyvää käytöstä.
  • Malleja ja omaa mallia: Ole itse kärsivällinen, selkeä ja rauhallinen. Näin lapsesi oppii itsekin parempia keinoja konfliktien ratkaisuun.
  • Etsi apua jos tarvitaan: Älä epäröi hakea apua ammattilaisilta, jos lapsen uhmakohtaukset ovat vakavia tai häiritsevät arkea.

Kuusivuotiaan itsenäistymisen halu ei ole sairaus, vaan luonnollinen ja tärkeä kehitysvaihe. Ymmärtämällä ja tukemalla tätä prosessia voimme auttaa lasta kasvamaan itsevarmaksi ja itsenäiseksi ihmiseksi.