Onko pizza sana?

Pitsa: Onko se vain sana, vai enemmänkin? Salaperäinen alkuperä ja suomalainen sielu

Pitsa, tuo maailmanlaajuisesti rakastettu leivonnainen, on vakiinnuttanut paikkansa suomalaisessa ruokakulttuurissa vähintään yhtä vahvasti kuin monissa muissa maissa. Mutta oletko koskaan pysähtynyt miettimään, onko “pitsa” pelkkä sana, vai kätkeytyykö sen taakse jotain syvempää? Vaikka me suomalaiset käytämme tätä italialaisperäistä sanaa arkipäiväisesti, sen etymologia, eli sanan alkuperän tutkimus, paljastaa yllättävän mutkikkaan ja jopa arvoituksellisen tarinan.

Itse ruokalaji, pizza, on kiistatta globaali ilmiö. Sen yksinkertaisuus, monipuolisuus ja helppo muunneltavuus ovat tehneet siitä suosikin niin lapsiperheiden illallisilla kuin hienostuneimmissakin ravintoloissa. Me suomalaiset tunnemme pizzan hyvin, ja vaikka suomen kielessä on pyritty luomaan sille vastineita, kuten “levynen” tai “pizzaleipä,” olemme loppujen lopuksi päätyneet omaksumaan italialaisen termin “pitsa”.

Mutta tässä piilee se kiinnostava kysymys: miksi juuri “pitsa”? Italian kieli on todellakin antanut meille tämän sanan, mutta sen juuret eivät olekaan niin yksiselitteiset kuin saattaisi luulla. Tutkijat ovat esittäneet lukuisia teorioita sanan “pizza” alkuperästä, ja useat niistä ovat ristiriidassa keskenään.

• Langobardilainen “pizzo”: Yksi suosituimmista teorioista yhdistää sanan langobardilaiseen sanaan “pizzo,” joka tarkoittaa “purra” tai “nipistää”. Tämä voisi viitata tapaan, jolla taikinaa valmistetaan tai jolla pitsaa syödään.
• Kreikkalainen “pitta”: Toinen teoria vie meidät antiikin Kreikkaan ja sanaan “pitta,” joka tarkoittaa litteää leipää. Ajatus siitä, että pizza olisi kehittynyt jonkinlaisesta litteästä leivästä, on houkutteleva, mutta suora yhteys “pittan” ja “pizzan” välillä on edelleen spekulatiivinen.
• Latinalainen “pinsere”: Vielä yksi hypoteesi ehdottaa, että sana “pizza” juontuu latinan verbistä “pinsere,” joka tarkoittaa “murskata” tai “läiskiä”. Tämä viittaisi tapaan, jolla taikinaa levitetään.

Vaikka mikään näistä teorioista ei ole täysin todistettu, ne osoittavat, että sanan “pitsa” tausta on todennäköisesti monisyinen ja juontaa juurensa useista eri kielistä ja kulttuureista.

Pitsa Suomessa: Enemmän kuin pelkkä lainasana

Suomessa “pitsa” ei ole vain lainasana. Se on osa kieltämme, osa arkeamme. Meillä on omat suosikkipitsatäytteemme, omat pizzaperinteemme. Mieti vaikka suomalaista kinkku-ananas-pitsa klassikkoa, joka herättää intohimoja puolesta ja vastaan. Onko se alkuperäiselle italialaiselle pitsalle pyhäinhäväistys, vai osoitus siitä, että pizza on elävä, muuntuva ja sopeutuva ruokalaji?

Pitsa on enemmän kuin pelkkä ruoka. Se on sosiaalinen tapahtuma, se on lohtu, se on herkku, joka yhdistää ihmisiä ympäri maailman. Ja vaikka sanan “pitsa” tarkka alkuperä jäisikin hämärän peittoon, sen merkitys ja vaikutus ovat kiistattomat.

Joten seuraavan kerran kun tilaat pitsan, pysähdy hetkeksi miettimään: onko se vain sana, vai kenties ikkuna vuosituhansien historiaan ja kulttuurien kohtaamiseen? Ja onko se sittenkin, suomalaisessa kontekstissa, jotain aivan omaa, jotain ainutlaatuista? Ehkä vastaus löytyy siitä ensimmäisestä suupalasta.