Voiko homeista hilloa syödä?

Homehtunut hillo – Herkku vai hylkyyn? Oma kotikutoisuus ei poista riskiä

Kotitekoinen omenahillo, punaherukkahillo tai mikä tahansa makea säilötty aarre on monelle suomalaiselle kesän ja syksyn kohokohta. Mutta mitä tehdä, kun purkkia avatessa katse osuu siihen ikävään näkyyn: hometäplään? Onko koko purkki tuomittu hävikkiin, vai voiko pinnan kaapia pois ja nauttia lopusta? Tätä kysymystä olemme koonneet purkamaan, mutta perinteistä “kaavi pois ja syö” -mantraa kyseenalaistaen.

Hometta hillossa – miksi niin usein?

Hillon säilyvyys perustuu korkeaan sokeripitoisuuteen ja hapokkuuteen, jotka estävät monien mikro-organismien kasvua. Kuitenkin, home on sitkeä ja pystyy kasvamaan jopa näissä olosuhteissa. Yleisimpiä syitä homehtumiselle ovat:

• Riittämätön kuumennus: Hilloa keitettäessä kaikkia mikro-organismeja ei välttämättä tuhota, jos kuumennus ei ole tarpeeksi tehokasta tai pitkäkestoista.
• Epäpuhtaat välineet: Välineet, purkit ja kannet, joita käytetään hillon valmistuksessa ja säilönnässä, eivät ole riittävän puhtaita. Bakteerit ja homeitiöt pääsevät hilloon.
• Ilmatiiviys pettää: Kannen tiivistys ei ole täydellinen, jolloin ilmaa ja homeitiöitä pääsee purkkiin.
• Vähäsokerinen hillo: Jos hillo ei sisällä tarpeeksi sokeria, sen säilyvyys heikkenee.
• Vääränlainen säilytys: Liian lämmin säilytyspaikka voi edistää homeen kasvua.

Se mystinen home – Onko se aina vaarallista?

Vaikka monia homeita pidetään vaarattomina, hillossa kasvava home voi tuottaa mykotoksiineja. Nämä mykotoksiinit ovat homeiden tuottamia myrkkyjä, jotka voivat olla haitallisia ihmiselle jopa pieninä määrinä. Mykotoksiineja voi olla vaikea havaita, sillä ne eivät välttämättä muuta hillon makua tai ulkonäköä heti havaittavasti.

Mitä Ruokavirasto sanoo?

Vaikka vanha uskomus “kaavi päältä ja syö alta” elää vahvana, Ruokavirasto (entinen Evira) suosittelee varovaisuutta. Koska home voi levittää mykotoksiineja koko purkkiin, homehtunutta hilloa ei suositella syötäväksi. Tämä suositus perustuu riskien minimointiin, sillä kaikkia homeita ja niiden tuottamia myrkkyjä ei voida silmämääräisesti tunnistaa.

Miksi “pinnan kaapiminen” ei välttämättä riitä?

Vaikka home on näkyvissä vain pinnalla, sen rihmasto saattaa ulottua syvemmälle hilloon. Lisäksi, mykotoksiinit voivat levitä kosteassa ympäristössä, kuten hillossa, paljon laajemmalle kuin pelkkään hometäplän ympärille. Pinnan kaapiminen poistaa kyllä näkyvän homeen, mutta ei välttämättä mykotoksiineja.

Entä jos hillo näyttää ja tuoksuu täydelliseltä, mutta “hörppäsi” avatessa?

Jos avatessa kuuluu “hörppäys” ja hillo näyttää moitteettomalta, se voi olla syötävää. “Hörppäys” tarkoittaa, että purkki on ollut ilmatiivis. Tarkista kuitenkin huolellisesti, ettei pinnalla ole mitään merkkejä homeesta. Jos olet epävarma, on parempi olla varovainen ja jättää hillo syömättä.

Ennaltaehkäisy on paras lääke

Paras tapa välttää homehtunut hillo on panostaa huolelliseen valmistukseen ja säilöntään:

• Hygienia on A ja O: Pese kädet huolellisesti ennen valmistusta. Käytä puhtaita välineitä ja steriloituja purkkeja.
• Kuumenna riittävän kauan: Keitä hilloa ohjeiden mukaan, jotta mahdollisimman monet mikro-organismit tuhoutuvat.
• Täytä purkit kuumana: Täytä kuumat, sterilisoidut purkit kuumalla hillolla.
• Sulje tiiviisti: Varmista, että kannet ovat tiiviit ja ehjät.
• Säilytä oikein: Säilytä hilloa viileässä, pimeässä ja kuivassa paikassa.

Loppupäätelmät – turvallisuus ennen herkuttelua

Vaikka ajatus kotitekoisen hillon heittämisestä roskiin tuntuu pahalta, terveys on aina etusijalla. Jos hillossa on näkyvää hometta, se on parasta hävittää kokonaan. Riskien ottaminen ei ole sen arvoista. Muistetaan, että ennaltaehkäisy on avain onnistuneeseen hillosäilöntään ja turvalliseen herkutteluun. Nautitaan hillosta hyvällä omallatunnolla, kun tiedämme sen olevan puhdasta ja turvallista!