Mikä on liikaa pelaamista?

Pelaaminen karkaa käsistä: Milloin harrastuksesta tulee haitta?

Pelaaminen on monille lapsille ja nuorille hauska ja sosiaalinen harrastus. Se voi tarjota paeta arjen haasteita, kehittää ongelmanratkaisukykyä ja tarjota yhteisön samanhenkisten ihmisten kanssa. Kuitenkin, kuten kaikessa, liiallinen pelaaminen voi muuttua ongelmaksi, joka vaikuttaa negatiivisesti elämän eri osa-alueisiin. Rajan vetäminen harmittoman harrastuksen ja haitallisen ylilyönnin välille ei ole aina helppoa.

Vaikka on tärkeää muistaa, ettei pelaaminen itsessään ole pahasta, on syytä tarkkailla tiettyjä merkkejä, jotka voivat viitata siihen, että pelaaminen on menossa liiallisuuksiin. Nämä merkit eivät välttämättä johda automaattisesti peliriippuvuuteen, mutta ne toimivat varoitusmerkkeinä, joiden perusteella kannattaa pysähtyä miettimään tilannetta.

Ajantaju katoaa pelatessa: Yksi ensimmäisistä merkeistä voi olla ajantajun hämärtyminen. Pelaaminen voi venyä suunniteltua pidemmäksi ja tuntua kuin aika lentäisi siivillä. Tämän seurauksena muut tärkeät asiat, kuten koulutyöt, harrastukset, ystävät ja perhe, saattavat jäädä vähemmälle huomiolle. Jatkuva myöhästyminen, tapaamisten unohtaminen tai unen väheneminen pelaamisen vuoksi ovat huolestuttavia merkkejä.

Ärtyneisyys ja levottomuus pelaamattomana aikana: Pelaamisen rajoittaminen tai estäminen voi aiheuttaa voimakkaita tunnereaktioita. Jos lapsi tai nuori muuttuu ärtyisäksi, levottomaksi, ahdistuneeksi tai jopa vihaiseksi, kun hän ei pääse pelaamaan, se voi olla merkki siitä, että pelaaminen on alkanut hallita hänen tunteitaan ja käytöstään. Tämä voi ilmetä myös keskittymisvaikeuksina koulussa tai muissa aktiviteeteissa.

Pelaamisen tarve kasvaa jatkuvasti: Toleranssin kehittyminen on tyypillistä addiktioille, ja se pätee myös pelaamiseen. Aluksi riittävä aika pelaamiseen voi tuntua tyydyttävältä, mutta ajan myötä tarve pelaamiseen kasvaa jatkuvasti. Peliaikaa pidennetään, jotta saavutettaisiin sama tyydytyksen tunne kuin aiemmin. Tämä voi johtaa siihen, että pelaaminen syrjäyttää muita aktiviteetteja ja kiinnostuksen kohteita.

Voimakkaat tunnereaktiot rajoitusten edessä: Yritykset rajoittaa pelaamista voivat laukaista voimakkaita tunnereaktioita, kuten raivoa, epätoivoa tai jopa valehtelua. Lapsi tai nuori saattaa piilotella pelaamistaan, salaa pelitietoja tai kieltää pelaamisen kokonaan. Tämä viittaa siihen, että hän tiedostaa pelaamisen ongelmallisuuden, mutta ei pysty hallitsemaan sitä.

Mitä tehdä, jos herää huoli?

Jos huomaat näitä merkkejä lapsessasi tai nuorellasi, on tärkeää ottaa asia puheeksi rauhallisesti ja ymmärtäväisesti. Syyllistäminen tai tuomitseminen harvoin auttaa. Sen sijaan kannattaa pyrkiä luomaan avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri, jossa lapsi tai nuori voi kertoa ajatuksistaan ja tunteistaan rehellisesti.

Muutama vinkki keskusteluun:

• Kuuntele aktiivisesti: Anna lapsen tai nuoren kertoa omasta kokemuksestaan keskeyttämättä tai tuomitsematta.
• Ilmaise huolesi rakentavasti: Kerro, miksi olet huolissasi pelaamisen vaikutuksista hänen elämäänsä.
• Etsikää yhdessä ratkaisuja: Neuvotelkaa yhdessä realistisia rajoituksia pelaamiselle ja ehdottakaa vaihtoehtoisia aktiviteetteja.
• Hakekaa tarvittaessa apua: Jos tilanne tuntuu ylitsepääsemättömältä, älä epäröi hakea apua ammattilaisilta, kuten koulukuraattorilta, psykologilta tai peliriippuvuushoitajalta.

Liiallinen pelaaminen voi olla monimutkainen ongelma, mutta varhainen puuttuminen ja avoin keskustelu ovat avainasemassa sen ratkaisemisessa. Muistetaan, että pelaaminen voi olla osa nuoren elämää, mutta sen ei tulisi hallita sitä.