Millä arvoilla verenpainelääkitys?

Verenpainelääkityksen arvot ja yksilöllinen lähestymistapa

Verenpaineen hallinta on keskeistä sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa. Mutta milloin verenpainelääkitys on tarpeen? Yksinkertaista vastausta ei ole, sillä lääkityksen aloitus riippuu monesta tekijästä, eikä pelkästään verenpaineen lukemista. Vaikka yleisiä ohjenuoria on olemassa, lopullinen päätös tehdään aina yksilöllisesti lääkärin kanssa.

Yleiset ohjenuorat:

Yleisesti verenpainelääkitys aloitetaan, jos systolinen (ylempi) verenpaine on jatkuvasti 160 mmHg tai yli, tai diastolinen (alempi) verenpaine on jatkuvasti 100 mmHg tai yli. Tämä tarkoittaa, että useammat mittaukset eri päivinä osoittavat korkeita lukemia. Yksittäinen korkea mittaus ei välttämättä tarkoita automaattisesti lääkityksen aloittamista.

Kuitenkin, jopa aleemmillakin lukemilla (140/90 mmHg) lääkitys voi olla tarpeen, jos potilaalla on muita riskitekijöitä tai sairauksia, jotka pahenevat korkean verenpaineen seurauksena. Näitä ovat muun muassa:

• Diabetes: Korkea verenpaine pahentaa diabetesta ja lisää sen komplikaatioiden riskiä.
• Munuaissairaudet: Korkea verenpaine vaurioittaa munuaisia entisestään.
• Sydän- ja verisuonisairaudet (esim. sepelvaltimotauti, aivohalvaus, perifeerinen valtimosairaus): Korkea verenpaine lisää näiden sairauksien riskiä ja pahentaa jo olemassa olevia sairauksia.
• Aiemmat sydän- tai verisuonitapahtumat: Aivohalvaus, sydänkohtaus tai muu sydän- tai verisuonitauti lisää lääkitystarvetta huomattavasti.
• Perinnöllinen taipumus korkealle verenpaineelle: Perheenjäsenillä esiintyvä korkea verenpaine lisää yksilön omaa riskiä.
• Tupakointi: Tupakointi on merkittävä riskitekijä, joka lisää verenpainetaudin riskiä ja sen komplikaatioita.
• Lihavuus: Ylipaino ja lihavuus lisäävät verenpainetaudin riskiä.

Yksilöllinen lähestymistapa on välttämätöntä:

Lääkärin tehtävänä on arvioida potilaan kokonaisriskikuvaa. Ikä, sukupuoli, muut sairaudet ja elämäntavat vaikuttavat kaikki hoitopäätökseen. Lääkäri voi myös ottaa huomioon potilaan yksilölliset toiveet ja mieltymykset hoidon suunnittelussa. Verenpaineen mittaamisen lisäksi lääkäri tekee kattavan tutkimuksen, jossa kartoitetaan mahdolliset riskitekijät ja muut terveydentilaan vaikuttavat asiat.

Muita hoitokeinoja:

Ennen lääkityksen aloittamista lääkäri saattaa suositella elämäntapamuutoksia, kuten ruokavalion muutoksia, liikunnan lisäämistä ja painonhallintaa. Näillä toimenpiteillä voidaan usein alentaa verenpainetta ja vähentää lääkityksen tarvetta.

Yhteenveto:

Verenpainelääkityksen arvot ovat ohjenuoria, mutta lopullinen päätös lääkityksen aloittamisesta tehdään aina yksilöllisesti lääkärin kanssa. Muut sairaudet ja riskitekijät vaikuttavat merkittävästi hoitopäätökseen. Aina on tärkeää keskustella terveydentilasta lääkärin kanssa ja seurata verenpainetta säännöllisesti.