Miten kauan tuberkuloosirokote on voimassa?

Tuberkuloosirokotteen suojan kesto: Mitä tiedetään ja mitä ei?

BCG-rokote on keskeinen työkalu vakavien tuberkuloosimuotojen, erityisesti lasten yleistyneen taudin ja aivokalvontulehduksen, ehkäisyssä. Rokotteen antama suoja näitä tautimuotoja vastaan on kiistaton, ja se on pelastanut lukemattomia ihmishenkiä, erityisesti korkean tuberkuloosiriskin alueilla. Aikuisten keuhkotuberkuloosin – taudin yleisimmän ilmenemismuodon – osalta rokotteen teho on kuitenkin monimutkaisempi kysymys.

Vaikka BCG-rokote voi tarjota jonkinasteista suojaa myös aikuisille keuhkotuberkuloosia vastaan, sen tehokkuus vaihtelee huomattavasti eri tutkimuksissa. Tähän vaikuttavat monet tekijät, kuten rokotteen antamisajankohta, rokotteen antotapa, altistuminen ympäristön mykobakteereille ja geneettiset tekijät. Yksistään rokote ei siis takaa täydellistä suojaa aikuisille, ja keuhkotuberkuloosin ehkäisyssä korostuvat muut keinot, kuten tartuntalähteiden kartoitus ja hoito.

Entä kuinka kauan BCG-rokotteen suoja sitten kestää? Tämä on kysymys, johon ei ole yksiselitteistä vastausta. Suojan kesto on yksilöllistä ja vaihtelee edellä mainittujen tekijöiden mukaan. Keskimäärin suojan arvioidaan kestävän noin 15 vuotta rokotuksen antamisesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suoja katoaisi täysin 15 vuoden kuluttua. Sen sijaan suojateho heikkenee vähitellen ajan myötä.

Tärkeää on muistaa, että vaikka rokotteen suoja heikkenisi, se voi silti tarjota osittaista suojaa vakavilta tautimuodoilta. Lisäksi, vaikka rokotteella ei olisi enää merkittävää vaikutusta taudin kehittymiseen, se voi edelleen lieventää taudin oireita ja vaikeusastetta.

BCG-rokotteen suojan kestoon ja tehokkuuteen liittyy edelleen paljon avoimia kysymyksiä. Tutkimustyö jatkuu, ja uutta tietoa kertyy jatkuvasti. Tällä hetkellä ei ole olemassa luotettavaa testiä, jolla voitaisiin mitata yksilön BCG-rokotteen suojan tasoa. Siksi on tärkeää keskustella lääkärin kanssa, jos on huolissaan tuberkuloosiriskistään. Lääkäri voi arvioida yksilöllisen riskitilanteen ja suositella tarvittaessa lisätoimenpiteitä.