Näkyykö sepelvaltimotauti sydämen ultraäänessä?

Näkyykö sepelvaltimotauti sydämen ultraäänessä?

Sydämen ultraäänikuvaus, eli sydän-ultraääni (ekokardiografia), on tärkeä diagnostiikkatyökalu sydänongelmien selvittämisessä, mutta sen rooli sepelvaltimotaudin diagnosoinnissa on hieman monimutkaisempi kuin usein oletetaan. Lyhyesti sanottuna: sepelvaltimotauti ei suoraan näy sydän-ultraäänessä. Ultraääni ei kuvaa sepelvaltimoita itsessään samalla tarkkuudella kuin esimerkiksi sydänkatetrointi.

Sen sijaan sydän-ultraääni voi paljastaa sepelvaltimotaudin seurauksia sydämen rakenteessa ja toiminnassa. Jos sepelvaltimot ovat ahtautuneet, sydänlihas ei saa riittävästi happea. Tämä voi johtaa useisiin havaittaviin muutoksiin, joita ultraäänellä voidaan tutkia:

• Sydänlihaksen liikkuvuuden heikkeneminen: Sepelvaltimotauti voi aiheuttaa sydänlihaksen alueellista heikentymistä (hypokinesia) tai täydellistä liikkuvuuden puutetta (akinesia) alueilla, jotka kärsivät happivajauksesta. Tämä näkyy sydänlihaksen seinämän liikkeen muutoksina ultraäänitutkimuksessa. Tämä on merkittävä löydös, joka voi viitata sydäninfarktin läpikäymiseen tai pitkään jatkuneeseen iskemiaan.

• Sydänseinämän paksuuden muutokset: Pitkäaikainen happivajaus voi johtaa sydänlihaksen paksuuntumiseen tai ohenemiseen. Nämä muutokset ovat havaittavissa ultraäänitutkimuksessa.

• Sydämen laajentuminen: Vakavassa sepelvaltimotaudista johtuva sydänlihaksen heikkeneminen voi johtaa sydämen kammioiden laajentumiseen. Tämä näkyy selvästi sydän-ultraäänessä.

• Sydämen pumppaustoiminnan heikkeneminen: Sepelvaltimotauti voi heikentää sydämen kykyä pumpata verta elimistöön. Tämä näkyy ultraäänitutkimuksessa heikentyneen ejektiofraktiona (EF). EF kuvaa sitä, kuinka paljon verta sydän pumppaa joka lyönnillä.

• Sydänlihaksen arpeutuminen: Aiempi sydäninfarkti aiheuttaa arpikudosta sydänlihakseen, mikä näkyy ultraäänitutkimuksessa.

On tärkeää muistaa, että sydän-ultraääni ei ole itsessään riittävä sepelvaltimotaudin diagnosointiin. Jos sepelvaltimotautia epäillään, tarvitaan usein muita tutkimuksia, kuten rasitus-EKG, sydänkatetrointi tai muita kuvantamismenetelmiä, kuten tietokonetomografia (CT) tai magneettikuvaus (MRI). Sydän-ultraääni toimii arvokkaana työkaluna arvioitaessa sydämen toiminnallisia muutoksia ja rakennepoikkeavuuksia, jotka voivat olla seurausta sepelvaltimotaudista. Se auttaa lääkäriä saamaan kokonaiskuvan potilaan sydämen tilasta ja ohjaamaan jatkotutkimuksia.