Näkyykö sydänlihastulehdus EKG:ssä?

1 näyttökertaa

Sydänlihastulehduksen diagnosointi edellyttää yleensä EKG:n eli sydänfilmin ottamista ja sydänlihasvaurion merkkiaineiden mittausta verestä. Nämä tutkimukset auttavat arvioimaan sydämen tilaa. Lisäksi voidaan tarvita muita verikokeita sekä sydämen ultraäänitutkimus eli kaiku, jotta saadaan tarkempi kuva tulehduksen laajuudesta ja vaikutuksista sydämen toimintaan.

Palaute 0 tykkäykset

Näkyykö sydänlihastulehdus EKG:ssä?

Sydänlihastulehdus, eli myokardiitti, on vakava tila, joka vaatii pikaista diagnosointia ja hoitoa. Vaikka EKG eli sydänfilmi on tärkeä osa diagnostiikkaketjua, se ei yksinään riitä varmaan diagnoosiin. EKG voi antaa viitteitä sydänlihastulehduksesta, muttei suoraan vahvista sitä.

Miten sydänlihastulehdus sitten näkyy, tai pikemminkin saattaa näkyä EKG:ssä? Tulehdus voi aiheuttaa EKG-käyrään muutoksia, jotka muistuttavat sydäninfarktin aiheuttamia muutoksia. Näitä ovat esimerkiksi ST-välin nousu tai lasku, T-aallon madaltuminen tai kääntyminen negatiiviseksi, sekä poikkeavat Q-aallot. On kuitenkin tärkeää huomata, että nämä muutokset eivät ole spesifisiä sydänlihastulehdukselle, vaan voivat johtua myös monista muista sydänsairauksista. Itse asiassa EKG voi olla täysin normaali jopa akuutissa sydänlihastulehduksessa, erityisesti taudin alkuvaiheessa.

Siksi EKG:n tulkinta vaatii aina lääkärin ammattitaitoa ja kokemusta. Pelkkä EKG ei siis riitä diagnoosiin, vaan tarvitaan lisätutkimuksia. Tärkeimpänä näistä on sydänlihasvaurion merkkiaineiden mittaus verestä, kuten troponiini I ja T. Näiden arvojen nousu viittaa sydänlihaksen vaurioon, joka voi olla seurausta tulehduksesta.

Sydämen ultraäänitutkimus eli kaiku on myös keskeinen tutkimus sydänlihastulehduksen diagnostiikassa. Kaiku antaa tarkempaa tietoa sydämen rakenteesta ja toiminnasta, ja sen avulla voidaan havaita esimerkiksi sydänlihaksen heikentynyt supistuskyky tai sydänpussin tulehdus eli perikardiitti, joka usein esiintyy yhdessä sydänlihastulehduksen kanssa.

Lisäksi voidaan tehdä muita verikokeita, kuten tulehdusarvojen mittaus (CRP, lasko), sekä virusviljelyjä ja vasta-ainetutkimuksia mahdollisen infektion aiheuttajan selvittämiseksi. Joskus tarvitaan myös sydänlihasbiopsia, jossa otetaan pieni kudosnäyte sydämestä mikroskooppitutkimusta varten. Tämä on kuitenkin harvinaisempaa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että EKG on hyödyllinen tutkimus osana sydänlihastulehduksen diagnostiikkaa, mutta se ei yksinään riitä diagnoosin tekemiseen. Muut tutkimukset, kuten sydänlihasvaurion merkkiaineet ja sydämen kaiku, ovat välttämättömiä taudin varmistamiseksi ja hoidon suunnittelemiseksi. Jos epäilet itselläsi sydänlihastulehdusta, hakeudu välittömästi lääkärin hoitoon.