Kuka kehitti rokotteen kurkkumätään?

Kurkkumätärokotteen kehittäjä: Emil von Behring ja hänen uraauurtava työnsä

Kurkkumätä, pelätty ja usein kohtalokas tauti, koetteli erityisesti lapsia 1800-luvulla. Taudin aiheuttava bakteeri, Corynebacterium diphtheriae, tuottaa myrkkyä, joka vaurioittaa elimistöä ja voi johtaa kuolemaan. Onneksi tiede astui kuvaan ja tarjosi ratkaisun: kurkkumätärokotteen. Sen kehittäjänä pidetään saksalaista bakteriologia Emil Adolf von Behringia, jonka uraauurtava työ palkittiin fysiologian tai lääketieteen Nobelin palkinnolla vuonna 1901.

Von Behring ei työskennellyt tyhjiössä. Hänen tutkimuksensa pohjautuivat muun muassa Louis Pasteurin ja Robert Kochin työlle bakteerien ja tautien parissa. Yhdessä Shibasaburo Kitasaton kanssa von Behring havaitsi, että eläinten veriseerumiin muodostui antitoksiineja kurkkumätäbakteerin myrkkyä vastaan. Tämä havainto oli mullistava, sillä se avasi oven passiiviselle immunisaatiolle. Heidän kehittämänsä seerumihoito osoittautui tehokkaaksi kurkkumätää vastaan ja pelasti lukemattomia ihmishenkiä.

Vaikka seerumihoito oli merkittävä edistysaskel, se ei tarjonnut pysyvää suojaa. Von Behring jatkoi työtään ja kehitti edelleen menetelmää, joka johti lopulta aktiiviseen immunisaatioon perustuvaan rokotteeseen. Rokotteessa käytetään heikennettyä tai inaktivoitua kurkkumätätoksiinia, joka stimuloi elimistöä tuottamaan omia vasta-aineita, erityisesti IgG-tyypin antitoksiineja. Nämä vasta-aineet tarjoavat pitkäaikaisen suojan tautia vastaan.

Von Behringin työ ei ainoastaan pelastanut lukemattomia ihmishenkiä, vaan se loi myös pohjan nykyaikaiselle immunologialle ja rokotekehitykselle. Hänen perintönsä elää tänäkin päivänä, kun kurkkumätää vastaan rokotetaan lapsia ympäri maailmaa ja tauti on harvinainen kehittyneissä maissa. Von Behringin panos lääketieteeseen on kiistaton ja hänen nimensä muistetaan ikuisesti yhtenä ihmiskunnan suurimmista hyväntekijöistä.