Mitä Edward Jenner teki?

Edward Jenner: Tarkkaavaisuuden ja rohkeuden perintö isorokon kukistamisessa

Edward Jennerin nimi on kaiverrettu lääketieteen historian sivuille kultaisin kirjaimin. Hänen panoksensa immunologian kehityksessä ja isorokon, aiemmin pelätyn ja tappavan taudin, kukistamisessa on mittaamattoman arvokas. Jennerin työ ei ollut sattuman sanelemaa onnea, vaan seurausta tarkasta havainnoinnista, huolellisista kokeiluista ja tinkimättömästä uskosta tieteelliseen menetelmään.

Jennerin aikaan isorokko oli yleinen ja tuhoisa vitsaus. Se levisi nopeasti ja jätti jälkeensä syviä arpia, sokeutta ja usein myös kuoleman. Lääkärit olivat avuttomia taudin edessä, ja ainoa käytetty menetelmä, variolaatio, oli riskialtis: siinä potilaalle tartutettiin lievä isorokkotartunta toivoen, että hän kehittäisi immuniteetin, mutta menetelmällä oli myös potentiaali aiheuttaa vakavia oireita tai jopa kuoleman.

Jennerin mullistava oivallus lähti liikkeelle maalaisten havainnoista. Hän huomasi, että karjanhoitajat, jotka olivat saaneet lehmärokon – isorokkoa muistuttavan, mutta paljon lievemmän taudin – eivät sairastuneet isorokkoon. Tämä johti Jennerin ajatukseen, että lehmärokko voisi suojata isorokolta.

Vuonna 1796 Jenner toteutti rohkean kokeen. Hän otti märkää nuoren karjakon tytön, Sarah Nelmesin, lehmärokkovesikkeleistä ja ruiskutti sitä James Phipps -nimisen pojan ihoon. Poika sai lievän lehmärokko-infektion ja toipui pian. Sen jälkeen Jenner tahallaan tartutti Phippsin isorokolla. Kuten Jenner oli toivonut, Phipps ei sairastunut. Rokotus oli onnistunut.

Jenner julkaisi tuloksensa vuonna 1798 teoksessa “An Inquiry into the Causes and Effects of the Variolae Vaccinae”. Vaikka aluksi skeptisyyttä esiintyi, Jennerin rokote levisi nopeasti ympäri maailmaa. Se osoittautui huomattavasti turvallisemmaksi ja tehokkaammaksi kuin variolaatio. Rokotteen ansiosta isorokko saatiin lopulta hävitettyä kokonaan vuonna 1980 – todistus Jennerin työn valtavasta merkityksestä.

Jennerin perintö ei rajoitu pelkästään isorokon kukistamiseen. Hänen työnsä loi perustan koko immunologian tieteenalalle. Hän osoitti, että tartuttamalla ihmiselle lievän taudin muodon, voidaan kehittää vastustuskykyä vakavampaa tautia vastaan. Tämä periaate on rokotusten kulmakivi tänäkin päivänä.

Edward Jenner oli enemmän kuin pelkkä lääkäri; hän oli visionääri ja pioneeri. Hänen tarkkaavaisuutensa, rohkeutensa ja omistautumisensa tieteelle pelastivat miljoonien ihmisten henkiä ja muuttivat lääketieteen historiaa peruuttamattomasti. Hänen perintönsä elää edelleen jokaisessa rokotuksessa, joka suojaa meitä taudeilta. Jenner muistuttaa meitä siitä, että huolellinen havainnointi yhdistettynä rohkeaan kokeiluun voi johtaa mullistaviin löytöihin ja parantaa koko ihmiskunnan hyvinvointia.