Ovatko Suomi ja Unkari sukulaiskieliä?

Suomi ja Unkari: Etäisiä serkkuja uralilaisessa kieliperheessä

Suomi ja unkari, kaksi eurooppalaista kieltä, joiden ainutlaatuisuus erottuu niiden indoeurooppalaisesta ympäristöstä, ovat herättäneet monien mielenkiinnon. Usein kysytään, ovatko ne sukulaiskieliä. Vastaus on kyllä, mutta se vaatii hieman tarkennusta.

Uralilainen kielikunta: Yhteinen juuri kaukaisuudessa

Sekä suomi että unkari kuuluvat uralilaiseen kielikuntaan. Tämä tarkoittaa, että niillä on yhteinen kielellinen kantaisä, uralin kieli, jota puhuttiin tuhansia vuosia sitten. Uralilainen kielikunta on laaja ja monimuotoinen, ja siihen kuuluu kymmeniä kieliä, joita puhutaan laajalla alueella Pohjois-Euraasiassa. Merkittävä osa kielistä on levinnyt Siperian alueelle, kuten lukuisat samojedikielet.

Ongelma piilee etäisyydessä. Vaikka uralilainen kielikunta on kiistaton fakta, suomen ja unkarin yhteiset juuret ovat niin kaukana menneisyydessä, että niiden samankaltaisuus nykyään on vähäistä. Vertaus kuvaa hyvin tilannetta: suomi ja unkari ovat toisilleen yhtä kaukaisia sukulaisia kuin ruotsi ja kreikka, jotka kuuluvat eri kielikuntiin (indoeurooppalaiseen ja kreikkalaiseen).

Miksi samankaltaisuuksia on niin vähän?

Useat tekijät ovat johtaneet siihen, että suomi ja unkari ovat erkaantuneet toisistaan merkittävästi:

• Aika: Aikojen saatossa kielet muuttuvat. Mitä pidempi aika on kulunut yhteisestä kantakielestä, sitä suuremmat erot ovat.
• Maantieteellinen etäisyys: Suomen ja Unkarin puhuma-alueet ovat kaukana toisistaan. Tämä on johtanut siihen, että ne ovat joutuneet kosketuksiin eri kielien ja kulttuurien kanssa, mikä on vaikuttanut niiden kehitykseen eri suuntiin.
• Kielellinen kehitys: Kielet kehittyvät eri tahtiin ja eri suuntiin. Esimerkiksi suomen kieli on säilyttänyt joitakin uralilaisen kantakielen piirteitä paremmin kuin unkari, kun taas unkari on lainannut enemmän sanoja ympäröivistä kielistä.

Mitä todisteita sukulaisuudesta on jäljellä?

Vaikka arkikielessä suomi ja unkari eivät juuri muistuta toisiaan, lingvistit ovat pystyneet tunnistamaan joitakin merkkejä yhteisestä alkuperästä:

• Perussanasto: Joitakin sanoja, jotka viittaavat perusasioihin (kuten “vesi”, “käsi”, “silmä”) on mahdollista jäljittää uralilaiseen kantakieleen. Näiden sanojen muodot ovat muuttuneet ajan myötä, mutta niiden yhteys on yhä havaittavissa.
• Rakenteelliset piirteet: Tietyt kieliopilliset rakenteet, kuten agglutinatiivinen rakenne (jossa sanoja muodostetaan liittämällä päätteitä perusvartaloon), ovat yleisiä sekä suomessa että unkarissa.
• Äännehistoria: Tutkimalla, miten äänet ovat muuttuneet ajan myötä, lingvistit voivat jäljittää sanojen alkuperää ja löytää yhteyksiä eri kielten välillä.

Johtopäätös

Vaikka suomi ja unkari ovat etäisiä sukulaisia uralilaisessa kielikunnassa, niiden samankaltaisuus nykyään on vähäistä. Yhteisen kielen etsiminen arjen keskustelussa on turhaa, mutta lingvistisestä näkökulmasta kielten sukulaisuus on kiistaton ja avaa mielenkiintoisia ikkunoita kielten historiaan ja kehitykseen. Ne muistuttavat meitä siitä, että jopa kaukaisimmat sukulaiset voivat jakaa yhteisen perinnön, joka on kätketty syvälle menneisyyteen.