Onko Espanja ja portugali samanlaisia kieliä?

Espanja ja Portugali: Samanlaisuuksien hämärä raja ja itsenäisten kielten selkeät linjat

Espanja ja portugali, kaksi Iberian niemimaalta lähtöisin olevaa romaanista kieltä, ovat usein vertailun kohteena. Niiden suhde on kuin serkuksilla: yhteisiä juuria, silmiinpistäviä yhtäläisyyksiä, mutta myös erottavia piirteitä, jotka tekevät niistä itsenäisiä kokonaisuuksia. Väite, että ne olisivat vain saman kielen murteita, ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Yhtäläisyydet ovat kiistattomat. Molemmat kielet polveutuvat vulgaarilatinasta ja ovat kehittyneet vuosisatojen saatossa Iberian niemimaan olosuhteissa. Tämä yhteinen historia on jättänyt jälkeensä huomattavan määrän samankaltaista sanastoa. Arviot vaihtelevat, mutta usein puhutaan noin 90 prosentin sanastollisesta samankaltaisuudesta. Tämä tarkoittaa, että lukuisat sanat ovat lähes identtisiä tai hyvin samankaltaisia molemmissa kielissä. Esimerkiksi sanat “universidad” (espanja) ja “universidade” (portugali) tarkoittavat molemmat “yliopistoa”.

Tästä huolimatta samankaltaisuus ei automaattisesti tarkoita ymmärrettävyyttä. Vaikka kirjoitettuna espanjankielinen henkilö voi ymmärtää melko hyvin portugalinkielistä tekstiä ja päinvastoin, puhuttu kieli on aivan eri asia.

Ääntäminen on se tekijä, joka usein asettaa suurimmat haasteet. Portugalin äännevalikoima on rikkaampi kuin espanjan, sisältäen nasaali-vokaaleja ja muita ääniä, jotka puuttuvat espanjasta. Espanjan tutumpi ja selkeämpi ääntäminen puolestaan voi tuntua portugalin puhujasta yksinkertaistetulta. Esimerkiksi kirjaimen “r” ääntäminen on hyvin erilaista molemmissa kielissä.

Kielioppi tuo omat lisämausteensa erotteluun. Vaikka perusrakenne on samankaltainen, on huomattavia eroja verbien konjugaatiossa, pronominien käytössä ja lauserakenteessa. Esimerkiksi portugalissa käytetään useammin subjunktiivia kuin espanjassa. Myös pronominien sijoittelu lauseessa voi poiketa toisistaan huomattavasti.

Espanja ja portugali eivät siis ole vain saman kielen murteita, vaan itsenäisiä kieliä, jotka ovat kehittyneet omille poluilleen. Vaikka niillä on yhteinen perimä ja ne jakavat runsaasti sanastoa, ääntämisen ja kieliopin eroavaisuudet ovat riittävän suuria tekemään ymmärtämisestä haasteellista ilman opiskelua.

Lopulta, kielen “samankaltaisuuden” arviointi on subjektiivista. Se riippuu siitä, mitä mittareita käytetään ja kuinka paljon painoarvoa annetaan eri tekijöille. Kuitenkin, useimpien kielitieteilijöiden ja molempien kielten puhujien näkökulmasta, espanja ja portugali ovat selkeästi erillisiä kieliä, joiden yhtäläisyydet tekevät niistä mielenkiintoisen tutkimuskohteen ja helpottavat jonkin verran toisen oppimista, mutta eivät poista opiskelun tarvetta.