Mikä lääke pallolaajennuksen jälkeen?

Lääkitys sepelvaltimoiden pallolaajennuksen jälkeen: Tuplalääkitys estää tukoksia

Sepelvaltimoiden pallolaajennus, eli angioplastia, on tehokas menetelmä ahtautuneiden verisuonten avaamiseen. Toimenpiteen onnistumisen ja uusien tukosten ehkäisemiseksi potilaille määrätään lähes poikkeuksetta kahden verihiutaleiden toimintaa estävän lääkkeen yhdistelmä, niin sanottu tuplalääkitys. Tämä on kriittistä, sillä pallolaajennuksen jälkeen verisuonen seinämä on vaurioitunut ja altis verihyytymien muodostumiselle.

Tuplalääkityksen perustana ovat yleensä kaksi eri lääkeryhmää edustavaa valmistetta. Usein käytetään P2Y12-reseptorin estäjää, kuten tikagreloria (Brilique) tai klopidogreelia (Plavix), sekä asetyylisalisyylihappoa (ASA), jota tunnetaan esimerkiksi Aspirin- ja Primaspan-nimillä. Nämä lääkkeet toimivat eri mekanismeilla verihiutaleiden aggregaatiota eli kasautumista estäen, mikä minimoi uusien tukosten riskin pallolaajennetussa suonen kohdassa.

Tuplalääkityksen kesto räätälöidään yksilöllisesti ja riippuu useista tekijöistä. Merkittävimpiä näistä ovat toimenpiteen kiireellisyys – oliko kyseessä akuutti sydäninfarkti vai suunniteltu toimenpide – sekä käytetyn stentin tyyppi. Akuutin sydäninfarktin yhteydessä lääkitystä jatketaan tyypillisesti vuoden ajan, kun taas suunnitellun toimenpiteen ja lääkeainetta luovuttavan stentin (DES) yhteydessä kesto voi olla lyhyempi, jopa 6-12 kuukautta. Paljasmetallisen stentin (BMS) yhteydessä tuplalääkitystä jatketaan usein ainakin kuukauden ajan.

Lääkityksen kestoon ja lopettamiseen liittyvät päätökset tekee aina hoitava kardiologi yksilöllisen riskiarvion perusteella. Lääkitystä ei tule koskaan lopettaa omin päin. On tärkeää keskustella lääkärin kanssa mahdollisista haittavaikutuksista, kuten verenvuodoista, ja noudattaa tarkasti annettuja ohjeita. Oikein käytettynä tuplalääkitys on tehokas keino ehkäistä vakavia komplikaatioita pallolaajennuksen jälkeen ja parantaa potilaan ennustetta.