Mitä kirjoittaa osanottoon?

Sanat eivät riitä, mutta ne ovat alku: Osanoton sanomisen taidetta

Surun keskellä sanat voivat tuntua turhilta, riittämättömiltä. Miten ilmaista myötätuntoa ja tukea menetystä kokeneelle? Osanoton sanominen on usein vaikeaa, ja pelko sanoa väärin voi lamaannuttaa. Mutta juuri siksi on tärkeää muistaa, että aito huolenpito on aina arvokasta, riippumatta siitä, miten sitä ilmaisee.

“Olen pahoillani” tai “Otan osaa” ovat yleisiä ja soveliaita ilmaisuja. Ne ovat yksinkertaisia, rehellisiä ja osoittavat, että olet ajatellut surussa olevaa. Näiden perussanojen käyttö on täysin riittävä monessa tilanteessa, etenkin jos et tunne läheistä suhdetta surevaan. Älä kuitenkaan pelkää näyttää aitoa tunnettasi – vilpitön ääni ja katse kertovat enemmän kuin sanat yksin.

Mutta miten mennä pidemmälle pelkistä sanoista?

Paras tapa osoittaa tukea on mennä hieman syvemmälle kuin pelkkä pintaraapaisu. Sen sijaan, että keskitytään lohduttaviin fraaseihin, jotka saattavat tuntua tyhjiltä, keskity ihmisen kokemukseen. Kysyminen on avainasemassa:

• “Miten voit?” Tämä kysymys on yksinkertainen, mutta osoittaa aitoa kiinnostusta. Älä oleta tietäväsi, miten sureva voi. Anna hänen jakaa omia kokemuksiaan ja tunteitaan omalla tahdillaan.
• “Onko jotain, mitä voin tehdä sinulle?” Tämä on konkreettinen tapa tarjota apua. Älä oleta tietäväsi, mitä sureva tarvitsee. Hän voi tarvita apua arkisissa asioissa, kuten ruoanlaitossa, kaupassa käymisessä, lasten hoidossa tai muissa käytännön tehtävissä.
• “Voinko kuunnella sinua?” Joskus sureva ei tarvitse neuvoja tai ratkaisuja, vaan vain jonkun, joka kuuntelee ilman tuomitsemista. Aito kuunteleminen on äärimmäisen arvokasta.

Mitä välttää?

• Vältä vertailevia lauseita: Älä vertaa surevan kokemusta omiin kokemukseesi tai muiden kokemuksiin. Jokainen suru on ainutlaatuinen.
• Älä yritä korjata: Älä tarjoa nopeita ratkaisuja tai yritä lohduttaa sanoilla, jotka vähättelevät surevan tunteita.
• Älä pakota keskustelua: Anna surevan itse päättää, paljonko hän jakaa.
• Älä sano “en tiedä mitä sanoa”: Tämä on ymmärrettävä, mutta se voi tuntua kylmältä. Yksinkertainen “Otan osaa” riittää.

Muista, että tärkeintä on aito empatia ja halu auttaa. Sanat ovat vain väline, jonka avulla voit osoittaa tukea. Tärkeintä on olla läsnä ja antaa surevan tuntea itsensä kuulluksi ja ymmärretyksi. Hiljainen läsnäolokin voi joskus olla enemmän kuin tuhat sanaa.