Mitä lääkkeitä käytetään reumaan?

Reuma: Monimuotoinen sairaus, monipuolinen lääkehoito

Reuma on yhteisnimitys yli 100 eri nivelsairautta kattavalle ryhmälle, joista yleisimmät ovat nivelreuma ja nivelrikko. Koska reumasairauksia on monia ja niiden oireilu vaihtelee suuresti, myös lääkehoito räätälöidään aina yksilöllisesti potilaan tarpeiden ja sairauden vaiheen mukaan. Ei siis ole yhtä ainoaa “reumalääkettä”, vaan käytössä on laaja valikoima eri lääkeryhmiä, joita käytetään usein yhdessä saavuttaakseen optimaalisen hoitotuloksen.

Lääkkeiden ensisijainen tavoite on lievittää kipua ja tulehdusta, hidastaa sairauden etenemistä ja parantaa potilaan toimintakykyä ja elämänlaatua. Hoitoon kuuluu usein myös ei-lääkkeellisiä menetelmiä, kuten fysioterapiaa ja ergonomiaohjausta.

Tässä tarkastellaan yleisimpiä reumaan käytettäviä lääkeryhmiä:

1. Antireumaattiset lääkkeet (DMARD): Nämä lääkkeet hidastavat sairauden etenemistä ja ehkäisevät nivelvaurioita. Ne alkavat vaikuttaa hitaammin kuin kipulääkkeet, mutta pitkäaikainen käyttö on usein välttämätöntä tehokkaan hoidon saavuttamiseksi. DMARD-lääkkeitä on useita eri tyyppejä, joista esimerkkeinä:

• Metotreksaatti: Yksi yleisimmin käytetyistä DMARD-lääkkeistä nivelreuman hoidossa.
• Sulfasalasiini: Voi auttaa lievittämään nivelkipua ja tulehdusta.
• Leflunomidi: Toinen yleinen DMARD, joka vaikuttaa immuunijärjestelmään.
• Hydroksiklorokiini: Käytetään usein nivelreuman ja SLE:n hoidossa.

2. Biologiset lääkkeet: Nämä lääkkeet ovat kohdennetumpia ja vaikuttavat spesifisesti tiettyihin immuunijärjestelmän komponentteihin, jotka ovat osallisina tulehdusreaktioiden synnyssä. Ne ovat tehokkaita vakavammissa tapauksissa, joihin DMARD-lääkkeet eivät riitä. Esimerkkejä biologisista lääkkeistä ovat:

• TNF-estäjät: Esimerkiksi adalimumab, etanercept ja infliximab.
• Interleukiini-1-estäjät: Esimerkiksi anakinra ja canakinumab.
• B-solujen depletoitajat: Esimerkiksi rituksimabi.

3. Kohdennetut reumalääkkeet (TSDMARD): Nämä uudehkot lääkkeet vaikuttavat tiettyihin proteiineihin, jotka ovat keskeisessä osassa niveltulehdusta. Esimerkkeinä:

• JAK-estäjät: Esimerkiksi tofacitinibi ja baricitinibi.
• S1P-reseptorimodulaattorit: Esimerkiksi ozanimod.

4. Kipulääkkeet: Kipulääkkeitä käytetään oireenmukaiseen hoitoon, lievittämään kipua ja tulehdusta. Käyttöön kuuluvat:

• Parasetamoli: Lievässä kivussa ja kuumeessa.
• NSAID-lääkkeet (ei-steroidiset tulehduskipulääkkeet): Esimerkiksi ibuprofeeni ja naprokseeni. Pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa haittavaikutuksia, kuten vatsavaivoja.

5. Kortikosteroidit (kortisoni): Tehokkaita tulehdusta ja kipua lievittäviä lääkkeitä, joita käytetään lyhytaikaisesti akuuttien tulehdusjaksojen hoidossa tai vakavamman reuman hoidossa osana laajempaa hoitosuunnitelmaa. Pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa vakavia haittavaikutuksia.

On tärkeää muistaa, että tämä on vain lyhyt katsaus reumaan käytettäviin lääkkeisiin. Kaikki lääkehoito tulee aina suunnitella ja valvoa lääkärin kanssa. Lääkärin tehtävänä on arvioida potilaan yksilöllinen tilanne ja valita sopivin lääkehoito ja annostelumäärä. Hän ottaa huomioon myös mahdolliset haittavaikutukset ja potilaan muut sairaudet sekä lääketietoa. Potilaan on tärkeää keskustella avoimesti lääkärin kanssa hoidostaan ja ilmoittaa kaikista mahdollisista haittavaikutuksista.