Onko alaikäinen vajaavaltainen?

0 näyttökertaa

Alaikäisyys ja vajaavaltainen olotila eivät ole täysin synonyymeja. Alle 18-vuotias on alaikäinen ja siten vajaavaltainen, mutta myös täysi-ikäinen voi menettää oikeustoimikelpoisuutensa ja tulla julistetuksi vajaavaltaiseksi esimerkiksi mielenterveysongelmien vuoksi. Vajaavaltainen henkilö tarvitsee edunvalvojan.

Palaute 0 tykkäykset

Alaikäinen ja vajaavaltainen: Ero ja yhteys

Monet yhdistävät alaikäisyyden ja vajaavaltaisena olon automaattisesti, ja perustellustikin. Alle 18-vuotiaana Suomessa olet alaikäinen, ja tämä alaikäisyys merkitsee automaattisesti vajaavaltaisuutta. Kuitenkin on tärkeää ymmärtää, että nämä kaksi käsitettä eivät ole täysin synonyymejä. Alaikäisyys on ikään perustuva oikeudellinen kategoria, kun taas vajaavaltainen on oikeudellinen tila, joka voi kohdata sekä alaikäisiä että täysi-ikäisiä.

Alaikäisyys (alle 18-vuotta): Tämä tarkoittaa, että et ole saavuttanut täysi-ikäisyyttä Suomen lain mukaan. Alaikäisyyteen liittyy lukuisia oikeudellisia rajoituksia, kuten kyvyttömyys tehdä itsenäisesti sitovia sopimuksia, äänioikeuden puuttuminen ja rajoituksia tiettyjen aineiden ja toimintojen osalta. Tämä rajoitus on perustunut periaatteeseen, että nuori tarvitsee suojelua, koska hänellä ei vielä ole kykyä tehdä riittävällä tavalla harkittuja päätöksiä kaikissa elämän asioissa.

Vajaavaltainen: Vajaavaltainen henkilö on henkilö, jolla ei ole täyttä oikeustoimikapasiteettia eli kykyä tehdä itsenäisesti sitovia oikeustoimia. Tämä tila voi johtua esimerkiksi:

  • Alaikäisyydestä: Kuten edellä todettiin, alle 18-vuotiaat ovat vajaavaltaiset.
  • Mielenterveysongelmista: Jos henkilö kärsii mielenterveysongelmasta, joka rajoittaa hänen kykyään ymmärtää oikeustoimien seurauksia, hänet voidaan julistaa vajaavaltaiseksi.
  • Henkilön kehitysvammasta: Kehitysvamma voi rajoittaa yksilön ymmärrystä oikeudellisista asioista.
  • Muista vakavista sairauksista: Jotkut sairaudet voivat heikentää päätöksentekokykyä.

Edunvalvoja: Vajaavaltaisen henkilön edunvalvoja huolehtii hänen oikeuksistaan ja asioistaan. Edunvalvojan tehtävänä on varmistaa, että vajaavaltainen henkilö saa tarvitsemansa huolenpidon ja että hänen etunsa otetaan huomioon oikeustoimissa. Edunvalvojan nimittäminen tapahtuu tuomioistuimen päätöksellä.

Yhteenveto: Vaikka alaikäisyys on yleisin syy vajaavaltaisuuteen, ei alaikäinen ole ainoa vajaavaltainen. Vajaavaltainen tila määritellään yksilön kyvyn perusteella ymmärtää oikeustoimien seurauksia, ei pelkästään iän. Täysi-ikäinenkin voi tulla julistamalla vajaavaltaiseksi, mikäli hänen oikeustoimikelpoisuutensa on rajoitettu esimerkiksi terveydentilan vuoksi. Tällainen tilanne edellyttää aina tuomioistuimen päätöstä ja edunvalvojan nimittämistä. Siksi on tärkeää erottaa nämä kaksi oikeudellista käsitettä ja ymmärtää niiden erilaiset vaikutukset yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin.