Mikä sana pilkku?

Pilkku – pienen pieni merkki, suuri merkitys relatiivilauseissa

Pilkku on kieliopin pieni mutta pippurinen apuri, joka ohjaa lukijaa tekstissä. Se ohjaa rytmiä, selventää merkityksiä ja auttaa hahmottamaan lauseen rakennetta. Erityisen tärkeä rooli pilkulla on relatiivilauseiden yhteydessä. Mutta milloin pilkku oikeastaan tarvitaan relatiivilauseiden eteen ja miten vältetään yleisimmät virheet?

Mikä ihmeen relatiivilause?

Ennen kuin syvennymme pilkun saloihin, kertaus relatiivilauseesta on paikallaan. Relatiivilause, jota joskus kutsutaan myös sivulauseeksi, tarkentaa tai kuvailee päälausetta. Se alkaa usein relatiivipronominilla (kuten joka, mikä, jonka, jota) tai relatiiviadverbilla (kuten missä, jolloin, josta).

Pilkku tarkentamassa ja erottamassa

Pääsääntöisesti relatiivilauseet erotetaan pilkulla, kun ne antavat lisätietoa päälauseen sanasta tai ilmauksesta. Toisin sanoen, relatiivilause ei ole välttämätön lauseen ymmärtämisen kannalta. Se tuo vain ylimääräistä, täydentävää tietoa. Tätä kutsutaan ei-rajaavaksi relatiivilauseeksi.

Esimerkkejä ei-rajaavista relatiivilauseista:

• Naapurin koira, joka haukkuu öisin, on karannut jälleen. (Tiedämme, että naapurilla on koira, ja tässä kerrotaan siitä lisätietoa.)
• Helsinki, jossa asun, on Suomen pääkaupunki. (Tiedämme, että kyseessä on Helsinki, ja kerromme sen lisäksi, että siellä asutaan.)
• Uusi kahvila, jonka sisustus on erikoinen, avasi ovensa eilen. (Kerromme kahvilasta, jonka jo tunnemme, lisätietoa.)

Huomaa, että näissä esimerkeissä pilkun voi ajatella ikään kuin sulkeiksi: relatiivilauseen voi poistaa ilman, että päälausetta ei enää ymmärretä.

Milloin pilkkua ei tarvita? Rajaavat relatiivilauseet

Entäpä tilanteet, joissa relatiivilause on välttämätön lauseen ymmärtämisen kannalta? Tällöin puhumme rajaavasta relatiivilauseesta, eikä pilkkua tarvita. Rajaava relatiivilause rajaa tai täsmentää, mistä tai kenestä päälausessa puhutaan.

Esimerkkejä rajaavista relatiivilauseista:

• Ihmiset, jotka eivät maksa verojaan, saavat sakkoja. (Tämä lause ei puhu kaikista ihmisistä, vaan vain niistä, jotka eivät maksa verojaan. Relatiivilause rajaa joukon.)
• Kirja, jonka lainasin kirjastosta, oli todella mielenkiintoinen. (Tämä lause ei puhu kaikista kirjoista, vaan nimenomaan siitä kirjasta, jonka lainasin. Relatiivilause rajaa, mistä kirjasta on kyse.)
• Opiskelijat, jotka läpäisivät tentin, pääsivät jatkoon. (Tämä lause ei puhu kaikista opiskelijoista, vaan ainoastaan tentin läpäisseistä opiskelijoista.)

Näissä esimerkeissä relatiivilauseen poistaminen muuttaisi lauseen merkitystä olennaisesti tai tekisi siitä epämääräisen.

Yleisiä virheitä pilkun käytössä:

• Liiallinen pilkutus: Pilkkua ei tule lisätä jokaisen relatiivipronominin eteen automaattisesti. On arvioitava, onko kyseessä rajaava vai ei-rajaava relatiivilause.
• Pilkku pois väärästä paikasta: Jos relatiivilause on ei-rajaava, pilkkua tarvitaan sekä ennen relatiivilauseen alkua että sen loppua (ellei relatiivilause pääty lauseeseen).
• “Että”-lauseiden sekoittaminen relatiivilauseisiin: “Että”-lauseet ovat usein muita sivulauseita, eivät relatiivilauseita, ja niihin pätee omat pilkkusääntönsä.

Muistisääntö: Jos relatiivilause tuo vain lisätietoa, laita pilkku. Jos se rajaa tai täsmentää, jätä pilkku pois. Tarkkaavaisuus ja harkinta ovat avainasemassa pilkun oikeaoppisessa käytössä relatiivilauseiden kanssa. Hyvin pilkutettu teksti on lukijaystävällistä ja selkeää!