Milloin löytäjä saa pitää vähäarvoisen löytötavaran?

Pieni löytö, suuri kysymys: Milloin lompakosta löytynyt kolikko oikeasti on sinun?

Kadulla kävellessäsi huomaat maassa pienen kolikon, ehkä jopa setelin. Ajattelet ehkä heti, että “löytäjä saa pitää!” Mutta onko asia todellakin näin yksinkertainen? Suomen lainsäädäntö löytötavaroista onkin yllättävän monisyinen, vaikka kyseessä olisi näinkin arkipäiväinen asia kuin vähäarvoinen löytö.

Usein törmäämme tilanteisiin, joissa löydämme jotain pientä ja halpaa. Kyseessä voi olla esimerkiksi kadonnut hanska, yksittäinen korvakoru tai juuri se maasta löytynyt kolikko tai seteli. Onko meillä oikeus pitää tällainen vähäarvoinen löytötavara heti itsellämme? Vastaus ei ole aina yksiselitteinen.

Laki määrittää, että löytötavarat on ensisijaisesti palautettava omistajalleen. Mutta entä jos omistajaa ei löydy? Tässä kohtaa astuu kuvaan vähäarvoisen löytötavaran käsite. Yleisesti ottaen, löytäjä saa pitää alle 20 euron arvoisen löytötavaran, mutta vain tietyin ehdoin.

Avainasemassa on arvo ja tunnearvo:

• Arvo: Alle 20 euron arvo on kriteeri, mutta ei ainoa. Esimerkiksi vanha, kulunut leluauto voi olla rahallisesti arvoton, mutta omistajalleen korvaamattoman arvokas lapsuusmuisto.
• Tunnearvo ja henkilökohtainen merkitys: Jos löydetyllä esineellä on selvästi omistajalleen tunnearvoa tai muuta henkilökohtaista merkitystä, sitä ei tulisi pitää itsellään, vaikka sen rahallinen arvo olisi alhainen. Esimerkiksi nimikirjoituksella varustettu vanha valokuva tai isovanhemman vanha sormus.

Toimintaohjeet vähäarvoisen löydön kohdalla:

1. Pohdi, voisiko esineellä olla tunnearvoa: Ennen kuin alat suunnitella löydön käyttöä, mieti voisiko esineellä olla omistajalleen enemmän tunnearvoa kuin rahallista arvoa.
2. Yritä selvittää omistajaa: Vaikka kyseessä olisi vähäarvoinen löytö, yritä mahdollisuuksien mukaan selvittää omistajaa. Voit esimerkiksi kysyä lähellä olevista liikkeistä tai jättää löydön näkyvälle paikalle toivoen, että omistaja palaa etsimään sitä.
3. Kohtuullinen aika: Jos omistajaa ei löydy kohtuullisen ajan kuluessa (esimerkiksi muutaman päivän tai viikon), vähäarvoinen esine siirtyy löytäjän omistukseen.

Löytötavaratoimiston rooli:

Vaikka kyseessä on vähäarvoinen esine, löytötavaratoimistoon ilmoittaminen on aina harkinnan arvoinen vaihtoehto. Vaikka laki ei sitä välttämättä edellytäkään, se on osoitus hyvästä kansalaisuudesta ja voi auttaa esineen palauttamisessa omistajalleen.

Yhteenveto:

Löytötavaratilanteet ovat usein tulkinnanvaraisia. Vaikka laki mahdollistaa vähäarvoisen löytötavaran pitämisen itsellään, harkinta ja toisen ihmisen asemaan asettuminen ovat avainasemassa. Muista, että vaikka esine olisi halpa, se voi olla toiselle korvaamaton. Ole siis rehellinen ja toimi harkiten, niin vältytään ikäviltä väärinkäsityksiltä ja pidetään yhteiskunta reiluna paikkana.