Mitä sopimuksia alaikäinen voi tehdä?

Alaikäisen Sopimuskyky: Rajat ja Mahdollisuudet

Alaikäisen oikeustoimikelpoisuus, eli kyky tehdä sitovia sopimuksia, on Suomessa rajattu. Tämä suojelee lasta mahdollisilta epäedullisilta sopimuksilta ja varmistaa, että hänen etunsa huomioidaan. Vaikka alaikäinen ei olekaan täysin vapaa tekemään mitä tahansa sopimuksia, hänellä on kuitenkin tiettyjä itsenäisiä oikeuksia ja mahdollisuuksia. Tässä artikkelissa pureudumme syvemmälle siihen, millaisia sopimuksia alaikäinen voi tehdä ja milloin vanhempien tai edunvalvojan suostumus on välttämätön.

Arjen pienet hankinnat ja itse hankitut rahat:

Pääsääntöisesti alaikäinen voi itsenäisesti tehdä tavanomaisia ja vähäarvoisia ostoksia. Tämä tarkoittaa esimerkiksi karkin ostamista, bussilipun hankkimista tai lehtien tilaamista omilla rahoillaan. Ratkaisevaa on, että ostos on lapsen ikään ja elämäntilanteeseen nähden normaali ja sen arvo on kohtuullinen. On selvää, että 10-vuotias voi itsenäisesti ostaa jäätelön, mutta auton hankinta ei kuulu tähän kategoriaan, vaikka hänellä olisi siihen varaa.

Alaikäisellä on myös itsemääräämisoikeus omista työtuloistaan. Jos alaikäinen esimerkiksi tekee kesätöitä tai toimittaa lehtiä, hän saa päättää, miten hän rahansa käyttää. Vanhemmat eivät voi määrätä lasta säästämään koko summaa tai käyttämään sitä tiettyyn tarkoitukseen. Kuitenkin, jos lapsi käyttää rahojaan vastuuttomasti ja haitallisesti, vanhemmilla on oikeus puuttua asiaan lapsen edun vuoksi. Esimerkiksi, jos nuori käyttää jatkuvasti kaikki tulonsa uhkapeleihin, vanhemmat voivat pyytää apua sosiaaliviranomaisilta.

Suuremmat hankinnat ja edunvalvojan rooli:

Suuremmat hankinnat, kuten esimerkiksi mopon ostaminen, asunnon vuokraaminen tai osamaksusopimusten tekeminen, vaativat edunvalvojan suostumuksen. Useimmiten edunvalvojia ovat vanhemmat. Edunvalvojan tehtävänä on varmistaa, että sopimus on lapsen edun mukainen ja ettei lapsi joudu taloudellisesti liian tiukkaan tilanteeseen.

Myös lahjoitukset ja perinnöt kuuluvat lähtökohtaisesti edunvalvojan hallintaan. Edunvalvoja päättää, miten lahjoituksen tai perinnön turvin toimitaan ja miten varat sijoitetaan lapsen etua silmällä pitäen.

Lapsen kuuleminen ja osallistuminen:

Vaikka edunvalvojalla onkin päätösvalta, on tärkeää huomata, että lasta tulee kuulla häntä koskevissa asioissa. Lapsen mielipide on otettava huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa huomioiden. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa tehdään merkittäviä päätöksiä lapsen elämässä, kuten esimerkiksi asuinpaikan valintaa vanhempien erotessa.

Sopimuksen pätevyyden arviointi:

Alaikäisen tekemän sopimuksen pätevyyden arviointi on aina tapauskohtaista. Arvioinnissa otetaan huomioon muun muassa lapsen ikä, sopimuksen luonne, sen arvo ja lapsen kyky ymmärtää sopimuksen merkitys. Mikäli epäilet, onko alaikäisen tekemä sopimus pätevä, on suositeltavaa kääntyä lakiasiantuntijan puoleen.

Yhteenveto:

Alaikäisen sopimuskyky on tarkkaan säännelty, jotta lasta voidaan suojella epäedullisilta sopimuksilta. Lapsi voi itsenäisesti tehdä pieniä ja tavanomaisia ostoksia omilla rahoillaan, mutta suuremmat hankinnat vaativat edunvalvojan suostumuksen. Lapsen mielipidettä on aina kuultava häntä koskevissa asioissa. Epäselvissä tilanteissa on viisainta konsultoida lakiasiantuntijaa.