Milloin sanotaan otan osaa?

3 näyttökertaa

Otan osaa -ilmaus on yleinen tapa osoittaa myötätuntoa surun kohdatessa. Se ei tarkoita surun jakamista tai siitä osan ottamista, sillä jokainen kokee surun yksilöllisesti. Pikemminkin se on empaattinen ele, jolla ilmaistaan pahoittelua toisen kokemasta menetyksestä ja surusta. Se on kohtelias ja ystävällinen tapa viestiä, että on tietoinen toisen tuskasta ja haluaa osoittaa tukea.

Palaute 0 tykkäykset

“Otan osaa” – Myötätuntoa vai tyhjänpäiväistä lohtua?

“Otan osaa” on lause, joka kuullaan usein surun hetkellä. Mutta milloin sen käyttö on sopivaa, ja mitä se todellisuudessa merkitsee? Yksinkertainen lause kätkee sisäänsä monimutkaisia tunteita ja sosiaalisia koodauksia. Onko se aito myötätuntoa vai tyhjänpäiväinen fraasi, joka jää kaikuilemaan ilmaan?

Yleisesti ymmärrettynä “otan osaa” on lyhyt ja kohtelias tapa ilmaista myötätuntoa surun, menetyksen tai vaikean tilanteen edessä. Se viestii siitä, että kuulija on tietoinen toisen kokemuksista ja haluaa osoittaa tukeaan. Se on empaattinen ele, joka tunnustaa tuskan ja kärsimyksen, eikä pyri mitenkään lieventämään sitä tai tekemään sitä pienemmäksi. Se ei ole tarkoitus korjata surua tai antaa ratkaisuja, vaan ainoastaan osoittaa läsnäoloa ja solidaarisuutta.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että “otan osaa” ei tarkoita surun jakamista tai siitä osan ottamista. Jokainen kokee surun ja menetyksen yksilöllisesti, ja omaa kokemusta ei voi koskaan täysin jakaa toisen kanssa. Lauseen tarkoitus ei ole vähätellä toisen kokemusta, vaan ainoastaan osoittaa, että hänen tunteensa tunnistetaan ja ymmärretään.

Tämän ymmärryksen myötä voimme pohtia, milloin “otan osaa” on sopiva ja milloin ei. Se sopii parhaiten lyhyeen ja vakavaan myötätuntoilmaisuun henkilökohtaisessa kohtaamisessa tai kirjallisella viestillä, esimerkiksi surukirjeessä tai kortin tekstissä. Se on kuitenkin lyhyt ja usein epämääräinen ilmaus, joten sitä tulisi käyttää harkiten ja mahdollisuuksien mukaan yhdistää muihin tukea osoittaviin tekoihin tai sanoihin. Yksinään se saattaa tuntua vähäiseltä ja jopa epäaidolta, etenkin jos puhuja ei tunne surun kokenutta henkilöä läheisesti.

Parempi vaihtoehto voi olla henkilökohtaisempi ja aito myötätuntoinen viesti, joka sisältää esimerkiksi muistoja edesmenneestä tai yksilöllisen tukiviestin. On tärkeää kuunnella ja olla läsnä, eikä pyrkiä korjaamaan surua, vaan antaa tilaa ja aikaa surulle. “Otan osaa” voi olla alku, mutta se ei ole riittävä osoitus aidosta myötätuntoa. Aito läsnäolo ja kuuntelu ovat paljon arvokkaampia. Siksi on tärkeämpää miettiä, mitä sanotaan “otan osaa” -lauseen jälkeen kuin itse lauseen käyttöä.