Mitä eroa on sika ja possu?

Sika, possu ja porsas – samaa maata, eri vaiheita

Sika, possu ja porsas – nämä sanat vilisevät kielenkäytössämme, mutta mitä eroa niillä oikeastaan on? Lyhyesti sanottuna kyse on samasta eläinlajista, Sus scrofa domesticus, eri elämänvaiheissa ja sukupuolissa. Ajatellaanpa asiaa ihmisen elinkaaren kautta: vauva, lapsi, aikuinen. Sialla nämä vastineet olisivat porsas, porsas/nuori sika ja sika.

Porsas on sian poikanen, imeväisestä vieroitettuun yksilöön. Se on se suloinen, vaaleanpunainen ja usein hieman kömpelö otus, joka mielletään leikkisyyden ja viattomuuden symboliksi.

Kun porsas kasvaa aikuiseksi, siitä tulee sika. Tässä vaiheessa sukupuoli määrittää nimityksen tarkemmin. Aikuinen naaras on emakko, ja aikuinen uros on karju.

Possu on arkikielessä usein käytetty yleisnimitys sialle, riippumatta sen iästä tai sukupuolesta. Se on tuttavallisempi ja leikkisämpi ilmaus kuin “sika”. Voimme puhua vaikkapa “possujunasta” tai “possunlihasta”, mutta harvemmin kuulemme puhuttavan “sikajunasta” tai “sikanlihasta”, vaikka molemmat olisivat kieliopillisesti oikein.

Lisäksi eri puolilla Suomea ja eri aikakausina on käytetty runsaasti muitakin nimityksiä sioille. Esimerkiksi potsi viittaa usein pienempään porsaanpoikaseen, kun taas imissä kuvaa nimensä mukaisesti emakkoa imettävää porsasta. Orasa puolestaan viittaa kastroituun urossikaan. Nämä murteelliset nimitykset kertovat rikkaasta maatalousperinteestämme ja eläinten merkityksestä suomalaisessa kulttuurissa.

Yhteenvetona voidaan siis todeta, että sika on lajin yleisnimitys, possu arkikielinen ja yleiskäyttöinen nimitys, ja porsas tarkoittaa nimenomaan sian poikasta. Tarkemmat nimitykset, kuten emakko ja karju, kuvaavat aikuisen sian sukupuolta. Murteelliset sanat, kuten potsi, imissä ja orasa, lisäävät väriä kieleemme ja kertovat eläinten hoidon historiasta.