Kuka omistaa rataverkon?

Suomen rataverkoston omistus ja hallinta: Selkeä kuva monimutkaisesta järjestelmästä

Suomen rautatieinfrastruktuuri, eli rataverkko, on usein aiheuttanut sekaannusta omistuksen ja hallinnan suhteen. Yksinkertaistaen: rataverkko on edelleen valtion omaisuutta. Tämän selkeän tosiasian taakse kätkeytyy kuitenkin monimutkaisempi järjestelmä, jossa vastuu jaetaan eri toimijoiden kesken.

Historiallisesti rataverkko kuului Valtionrautateille, joka vastasi sekä rautateiden operoinnista että niiden ylläpidosta. Vuonna 1995 tämä järjestelmä muuttui. Valtionrautatiet jaettiin kahteen osaan: VR-Yhtymä, joka vastaa rautatieliikenteen operoinnista, sekä rataverkon hallinnointiin eriytynyt taho. Tämän seurauksena VR-Yhtymä sai käyttöönsä rataverkon, mutta sen omistus jäi valtiolle.

Nykyään rataverkon hallinnointi ja kehittäminen kuuluu Väylävirastolle, joka toimii liikenne- ja viestintäministeriön alaisuudessa. Väylävirasto vastaa rataverkon ylläpidosta, investoinneista ja kehittämisestä sekä varmistaa, että rataverkko on turvallinen ja tehokas. He huolehtivat mm. raiteiden kunnossapidosta, siltojen ja tunnelien korjauksista sekä uusien raidelinjojen suunnittelusta ja rakentamisesta.

VR-Yhtymä puolestaan vastaa junaliikenteen operoinnista ja matkustajien kuljettamisesta. He käyttävät rataverkkoa, mutta eivät omista sitä. Tämä malli erottaa infrastruktuurin (rataverkko) ja liikenteen (junaoperointi) toisistaan, mikä on tyypillinen järjestelmä monissa kehittyneissä maissa. Tämä malli pyrkii lisäämään kilpailua ja tehokkuutta. Toisin sanoen, VR-Yhtymä maksaa Väylävirastolle rataverkon käytöstä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka VR-Yhtymä on merkittävä toimija Suomen rautatieliikenteessä, rataverkosto on ja pysyy valtion omaisuutta. Vastuu sen hallinnoinnista ja kehittämisestä on Väylävirastolla, joka toimii osana Suomen julkista hallintoa. Tämä malli takaa, että rataverkoston kehittäminen tapahtuu kansallisen strategian mukaisesti ja palvelee koko Suomen väestöä ja taloutta.