Miksi tuberkuloosirokote poistettiin?

1 näyttökertaa

Suomessa tuberkuloosirokotuksista luovuttiin vuonna 2006, kertoo Uusitalo-Seppälä. Päätöksen taustalla oli tuberkuloosin harvinaistuminen, mikä käänsi riskitasapainon rokotteesta mahdollisesti koituvien haittojen puolelle. Aikaisemmin rokotus oli tärkeä osa kansallista ohjelmaa, sillä se tarjosi tehokkaan suojan erityisesti pienille lapsille. Nyt suojaavaa vaikutusta ei pidetty enää riskien arvoisena vähäisen tautiriskin vuoksi.

Palaute 0 tykkäykset

Tuberkuloosin rokotuksen lopettamisen taustalla: Riski-hyötysuhde muuttui

Suomessa tuberkuloosirokotus (BCG-rokote) oli pitkään olennainen osa kansallista rokotusohjelmaa. Vuonna 2006 tämä kuitenkin muuttui, ja rokotukset lopetettiin yleisölle. Tämä ratkaisu ei syntynyt kevyesti, vaan sen taustalla oli huolellinen arviointi taudin esiintyvyydestä ja rokotteen riskien ja hyötyjen suhteesta.

Tuberkuloosi on vakava, joskin paranneltava, bakteeritauti. Aikaisemmin Suomessa tuberkuloosi oli yleinen, ja rokotus tarjosi merkittävää suojaa, erityisesti pienille lapsille, joilla sairaus voi olla erityisen vakava. BCG-rokote onkin osoittautunut tehokkaaksi suojaamaan vakavilta tuberkuloosiin liittyviltä sairauksilta, kuten aivokalvontulehdukselta.

Rokotuksen lopettamisen taustalla oli kuitenkin tuberkuloosin merkittävä harvinaistuminen Suomessa. Tautitapausten määrän vähentyminen muutti rokotuksen riski-hyötysuhdetta. Vaikka BCG-rokote on yleisesti turvallinen, sillä on silti omat sivuvaikutuksensa. Nämä voivat vaihdella lieviin, kuten paikalliseen ihoreaktioon, vakavampiin, vaikka harvinaisiin, komplikaatioihin.

Kun tuberkuloosi oli jo harvinainen, rokotuksen mahdollisesta haittavaikutuksesta koitunut riski alkoi ylittää rokotuksen tarjoaman pienen suojan hyödyt. Päätös rokotuksen lopettamisesta perustui siis tähän muuttuneeseen riskien ja hyötyjen tasapainoon. Terveydenhuollon viranomaiset arvioivat, että laajamittaisen rokottamisen hyödyt eivät enää oikeuttaneet rokotukseen liittyvää riskiä, kun taudin esiintyvyys oli laskenut niin matalalle.

Tämän päätöksen myötä Suomi liittyi useiden muiden Euroopan maiden joukkoon, jotka olivat jo aiemmin lopettaneet yleisen tuberkuloosirokotuksen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tuberkuloosiin ei enää kiinnitettäisi huomiota. Riskiryhmiin kuuluvat henkilöt, kuten maahanmuuttajat tuberkuloosin esiintyvyyden korkeista maista sekä immuunipuutteisia sairastavat, saavat edelleen rokotuksen tarvittaessa. Myös taudin valvonta ja tartuntatapausten nopea hoito ovat edelleen olennaisia osasia tuberkuloosin torjunnassa Suomessa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tuberkuloosirokotuksen lopettaminen Suomessa ei ollut kevytmielinen päätös, vaan se pohjautui tarkkaan analyysiin taudin esiintyvyydestä ja rokotuksen riskien ja hyötyjen suhteesta. Muuttuva epidemiologinen tilanne teki rokotuksesta turhan laajamittaiseen käyttöön, ja prioriteettien asettamiseksi valittiin muiden tartuntatautien ehkäisy ja tautien hoito.