Mistä johtuu oksentaminen?

Oksentamisen taustalla: Monimutkainen aivojen ohjaama prosessi

Oksentaminen, tuo epämiellyttävä mutta usein tarpeellinen refleksi, on monimutkaisempi prosessi kuin miltä äkkiseltään vaikuttaa. Se ei ole pelkästään vatsan tyhjenemistä, vaan hienostuneen hermostollisen mekanismin lopputulos, jonka tarkoituksena on suojella kehoa haitallisilta aineilta ja ärsykkeiltä. Vaikka vatsan ja pallean supistukset ovatkin näkyvin osa oksentamista, todellinen ohjaus tapahtuu aivoissa.

Aivojen ydinjatkeessa ja aivosillassa sijaitsee oksennuskeskus, eräänlainen komentokeskus, joka vastaanottaa signaaleja eri puolilta kehoa. Nämä signaalit voivat kertoa monenlaisista ongelmista, aina bakteeritoksiineista ja lääkkeistä liialliseen alkoholiin tai matkapahoinvointiin. Oksennuskeskus analysoi näitä signaaleja ja päättää, onko oksentaminen tarpeen.

Kun oksennuskeskus aktivoituu, se lähettää käskyjä lihaksille, jotka osallistuvat oksentamisprosessiin. Vatsalihakset ja pallea supistuvat voimakkaasti, nostaen vatsaontelon painetta ja puristaen vatsan sisältöä ylöspäin. Samaanaikaisesti tapahtuu useita muita tärkeitä muutoksia: kurkunkansi sulkeutuu estääkseen oksennuksen pääsyn hengitysteihin, rintakehä laajenee laskien rintaontelon painetta ja mahalaukun yläosa rentoutuu, avaten tien oksennukselle.

Oksennusta voivat laukaista myös muut kuin kemialliset ärsykkeet. Kipu, voimakkaat tunteet, kuten pelko ja ahdistus, sekä tasapainoelimen häiriöt, kuten matkapahoinvoinnissa, voivat kaikki lähettää signaaleja oksennuskeskukseen. Myös aivojen tietyt alueet, jotka käsittelevät näkö- ja hajuaistimuksia, voivat vaikuttaa oksentamisen syntyyn. Esimerkiksi epämiellyttävä haju tai näky voi laukaista oksennusrefleksin.

Oksentamisen mekanismin ymmärtäminen auttaa meitä ymmärtämään myös pahoinvointilääkkeiden toimintaa. Nämä lääkkeet vaikuttavat usein joko oksennuskeskukseen tai sen vastaanottamiin signaaleihin, estäen oksennusrefleksin käynnistymisen. Oksentamisen taustalla oleva monimutkainen hermostollinen prosessi osoittaa jälleen kerran ihmiskehon hämmästyttävää kykyä sopeutua ja suojella itseään.