Mistä kihomato tartunnan saa?

Kihomato: Hiiviskelyä kodin nurkissa – Mistä tartunta tulee?

Kihomatoinfektiot ovat yleisiä, ja niihin voi sairastua riippumatta siitä, kuinka tarkasti hygieniasta pidetään huolta. Tämä johtuu kihomatojen äärimmäisestä tartuntakyvystä ja munien erittäin pienestä koosta, joka tekee niiden havaitsemisen ja poistamisen käytännössä mahdottomaksi. Ajatus täydellisestä suojauksesta kihomatoja vastaan onkin harhakuvitus. Vaikka perheessä noudatettaisiinkin tiukkimpia hygieniaohjeita, tartunta on aina mahdollinen.

Miten kihomato sitten leviää?

Kihomatojen elinkierrosta johtuen tartunta tapahtuu pääasiassa suun kautta. Naaraskihomato munii peräaukon ympärille, ja nämä mikroskooppisen pienet munat leviävät helposti ympäristöön. Munat tarttuvat käsiin, leluihin, vaatteisiin, vuodevaatteisiin ja muihin pinnoille. Kosketuksen jälkeen munat siirtyvät helposti suuhun, usein huomaamatta. Lapset ovat erityisen alttiita tartunnalle, sillä heillä on tapana usein viedä käsiä suuhun.

Tavallisimpia tartuntateitä ovat:

• Saastuneet kädet: Kosketus saastuneisiin pinnoille, kuten leluihin tai lattiaan, johon matoja on päätynyt, voi levittää munia käsiin ja edelleen suuhun.
• Saastunut ruoka ja juoma: Vaikka tämä on harvinaisempaa, munat voivat kontaminoida ruoan tai juomanvalmistuspinnat ja päätyä ruoan mukana elimistöön.
• Vuodevaatteet ja pyykit: Matojen munat voivat tarttua lakanoihin, pyyhkeisiin ja muihin tekstiileihin, ja niiden mukana ne voivat levitä uudelleen.
• Leikkikalut: Leikkikalut, erityisesti sellaiset, joita lapset usein suuhunsa vievät, ovat todennäköisiä munien kuljetusvälineitä.
• Lähikontakti tartunnan saaneen kanssa: Kosketus tartunnan saaneen henkilön kanssa voi, vaikka ei olekaan suora tartuntamenetelmä, lisätä tartuntariskiä erityisesti, jos hygienia ei ole riittävää.

Hyvä käsihygienia on tärkeää – mutta ei riitä:

Vaikka tehokas käsienpesu ja muu hyvä hygienia merkittävästi vähentävät tartuntariskiä, se ei takaa täydellistä suojaa. Kihomatojen munat ovat niin pieniä ja kestäviä, että ne voivat selviytyä ympäristössä pitkään. Täydellinen suoja on mahdotonta saavuttaa. Tartunnan saaneen perheenjäsenen kohdalla perusteellinen siivous ja hygienia ovat kuitenkin äärimmäisen tärkeitä tartunnan leviämisen rajoittamiseksi.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kihomato on erittäin tarttuva loinen, jonka leviäminen on monimutkaista ja riippuu useasta tekijästä. Vaikka hyvä hygienia onkin tärkeä osa ennaltaehkäisyä, täydellistä suojaa ei voida taata. Tartunnan epäiltynä on tärkeää hakea lääkärin apua oikeaa hoitoa varten.