Näkyykö keuhkoveritulppa verikokeissa?

Keuhkoveritulppa ja verikokeet: D-dimeeri avainasemassa, mutta ei ainoa vastaus

Keuhkoveritulppa, eli keuhkoembolia, on vakava tila, jossa verihyytymä tukkii keuhkovaltimon tai sen haaran. Nopealla diagnosoinnilla ja hoidolla on ratkaiseva merkitys potilaan ennusteen kannalta. Mutta näkyykö tämä henkeä uhkaava tila suoraan verikokeissa? Vastaus on monimutkaisempi kuin yksinkertainen kyllä tai ei.

D-dimeeri: Hyvä apuri, ei täydellinen paljastaja

Ensiarvion keuhkoveritulpan mahdollisuudesta tekee lääkäri potilaan oireiden, perusverenkuvan ja muiden alustavien tutkimusten pohjalta. Tässä vaiheessa astuu kuvaan D-dimeeri-verikoe (laboratoriossa usein merkitty P-FiDD). D-dimeeri on fibrinogeenin hajoamistuote, jota vapautuu verenkiertoon, kun elimistö hajottaa verihyytymiä.

D-dimeerin mittaus on erityisen hyödyllinen sulkea pois keuhkoveritulpan mahdollisuus, jos sen arvo on riittävän matala. Negatiivinen D-dimeeri -tulos tekee keuhkoveritulpan todennäköisyyden huomattavasti pienemmäksi, jolloin lisätutkimuksia, kuten tietokonetomografiaa (TT-kuvaus), voidaan välttää. Tämä on merkittävä etu, sillä se säästää potilaan aikaa, välttää turhaa säteilyaltistusta ja nopeuttaa hoitoon pääsyä, jos kyseessä on jokin muu sairaus.

Milloin D-dimeeri ei riitä?

Vaikka D-dimeeri on arvokas työkalu, on tärkeää ymmärtää sen rajoitukset:

• Kohonnut D-dimeeri ei aina tarkoita keuhkoveritulppaa: D-dimeerin arvo voi kohota myös muista syistä, kuten tulehduksissa, raskauden aikana, leikkauksen jälkeen, syövän yhteydessä tai vanhuuden myötä. Tällöin kohonnut D-dimeeri ei välttämättä kerro keuhkoveritulpasta, vaan kehottaa jatkotutkimuksiin.
• D-dimeeri on suuntaa-antava, ei diagnosoiva: Vaikka D-dimeeri olisi normaali, lääkäri ei voi täysin sulkea pois keuhkoveritulpan mahdollisuutta, jos potilaan oireet ja muut riskitekijät viittaavat vahvasti siihen.
• Ikä vaikuttaa tuloksiin: Iän myötä D-dimeeriarvot nousevat luonnostaan, mikä voi vaikeuttaa tulkintaa vanhemmilla potilailla. Tällöin voidaan käyttää iän mukaan korjattuja raja-arvoja.

Muut verikokeet ja kuvantamismenetelmät

Pelkkä D-dimeeri ei siis riitä keuhkoveritulpan diagnosointiin tai poissulkemiseen. Lääkäri saattaa ottaa myös muita verikokeita, kuten perusverenkuvan ja valtimoverikaasuanalyysin, jotka antavat lisätietoa potilaan yleisestä tilasta ja hapensaannista.

Useimmiten keuhkoveritulppa diagnosoidaan kuitenkin kuvantamismenetelmillä, yleisimmin keuhkojen tietokonetomografialla (TT-angiografia). TT-kuvauksessa keuhkovaltimot kuvataan varjoaineen avulla, jolloin mahdollinen veritulppa näkyy selkeästi.

Yhteenveto

Keuhkoveritulppa ei näy suoraan “yhdessä” verikokeessa. D-dimeeri on tärkeä ja hyödyllinen työkalu, joka auttaa arvioimaan keuhkoveritulpan todennäköisyyttä. Sen avulla voidaan joskus sulkea keuhkoveritulppa pois, mutta kohonnut arvo vaatii aina jatkotutkimuksia. Diagnoosi varmistetaan pääsääntöisesti kuvantamistutkimuksilla. Jos epäilet keuhkoveritulppaa oireiden perusteella, ota välittömästi yhteyttä lääkäriin. Älä jää odottamaan verikokeiden tuloksia, vaan hakeudu ammattilaisen arvioitavaksi.