Mikä on maailman pisin kieli?

11 näyttökertaa
Vastaus kysymykseen Mikä on maailman pisin kieli? on monitahoinen, sillä pituus voi viitata useisiin eri asioihin. Jos tarkoitetaan puhujamäärää, mandariinikiina on todennäköisesti maailman puhutuin kieli. Jos taas tarkastellaan sanojen määrää sanakirjassa, englanti saattaa olla edellä. Mikään yksiselitteinen ja tieteellisesti todistettu pisimmän kielen määritelmä ei ole olemassa. Siksi vastaus riippuu siitä, miten pituus määritellään.
Palaute 0 tykkäykset

Maailman pisin kieli – monimutkainen kysymys ilman yksinkertaista vastausta

Kysymys Mikä on maailman pisin kieli? on kiehtova, mutta samalla äärimmäisen hankala vastata yksiselitteisesti. Pituudella voi tässä yhteydessä olla useita eri merkityksiä, ja kunkin tulkinnan mukaan vastaus vaihtelee dramaattisesti. Ei ole olemassa yhtä, tieteellisesti hyväksyttyä mittapuuta, jolla kielen pituutta voitaisiin mitata objektiivisesti.

Yleisin tulkinta liittyy puhujamäärään. Tässä mielessä mandariinikiina on vahvoilla. Sillä on satoja miljoonia äidinkielenään puhujia Kiinassa, ja sen puhujia löytyy lukuisista muista maista ympäri maailman, mukaan lukien merkittävät diasporayhteisöt. Täsmällinen lukumäärä on kuitenkin vaikea määrittää, sillä kielimuodot ja murteet vaihtelevat suuresti, ja usein on vaikeaa vetää selkeää rajaa sen välillä, mikä lasketaan mandariiniksi ja mikä ei. Vaikka tarkka luku jääkin epäselväksi, mandariinikiinan laaja leviäminen tekee siitä vahvan ehdokkaan maailman puhutuimmaksi kieleksi.

Toinen näkökulma on kielen laajuus sanavarastonsa puolesta. Tässä mielessä englanti on usein mainittu kilpailijana. Englannin sanakirjat sisältävät valtavan määrän sanoja, jotka ovat peräisin monista eri kielistä, ja sen sanavarastoon lisätään jatkuvasti uusia sanoja. Tässäkin on kuitenkin ongelmana tarkka määrittely. Kuinka määritellään sana? Sisältävätkö lukumäärät kaikki murteet ja vanhentuneet sanat? Miten käsittelemme sanojen eri muotoja? Nämä kysymykset vaikeuttavat objektiivista vertailua englannin ja muiden kielien välillä.

Lisäksi voidaan pohtia kielen kirjallisen perinteen pituutta tai sen morfologista monimutkaisuutta. Monilla kielillä on pitkä historia kirjallisia tekstejä, ja jotkut kielet ovat rakenteeltaan monimutkaisempia kuin toiset. Nämä näkökulmat tuovat esiin uusia mittareita, joilla kielen pituutta voitaisiin arvioida, mutta eivät välttämättä tarjoa selkeää vastausta kysymykseen maailman pisimmästä kielestä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että maailman pisin kieli on subjektiivinen käsite. Vastaus riippuu täysin siitä, mitä pituudella tarkoitetaan. Mandariinikiina on vahvasti edellä puhujamäärän perusteella, kun taas englanti voi olla edellä sanavarastonsa laajuuden osalta. Muita mittareita, kuten kirjallinen historia ja morfologinen monimutkaisuus, tulisi myös ottaa huomioon, mikä tekee tästä kysymyksestä lopulta ratkaisemattoman ilman tarkkaa määritelmää. Itse kysymyksenasettelu on siksi monimutkaisempi kuin saattaa ensi alkuun vaikuttaa.