Onko Lohja kaksikielinen?

0 näyttökertaa

Lohjan kaksikielisyys juontaa juurensa vuoden 1997 kuntaliitokseen, josta lähtien kaupunki on toiminut vapaaehtoisesti ruotsin ja suomen kielellä. Kaksikielinen asema on vahvistettu virallisesti myös kaudelle 2013–2022 hakemuksen perusteella. Tämä osoittaa Lohjan sitoutumista kielivähemmistöjen oikeuksiin.

Palaute 0 tykkäykset

Lohja – Kaksikielisyys enemmän kuin pelkkä status

Lohja, kauniine järvimaisemineen ja rikkaine kulttuurihistoriallaan, tunnetaan monille Uudenmaan maakunnassa. Mutta harvempi ehkä pohtii syvällisemmin sen kaksikielisyyttä – mitä se todella tarkoittaa lohjalaisille ja miten se vaikuttaa kaupungin arkeen?

Kuten monet tietävät, Lohjan kaksikielisyys ei ole itsestäänselvyys, vaan aktiivisen päätöksenteon ja vapaaehtoisuuden tulos. Vuoden 1997 kuntaliitos toimi eräänlaisena katalysaattorina, jonka jälkeen Lohja päätti ottaa askeleen kohti vahvempaa ruotsinkielisen kulttuurin huomioimista. Tämä sitoumus kruunattiin hakemuksella, joka virallisti kaksikielisyyden kaudelle 2013–2022.

Mutta mitä kaksikielisyys käytännössä tarkoittaa Lohjalla? Se ei ole ainoastaan muodollinen asema paperilla, vaan pyritään aktiivisesti toteuttamaan eri hallinnonaloilla. Tarkoitus on, että sekä suomea että ruotsia puhuvat lohjalaiset voivat asioida omalla äidinkielellään niin kunnan palveluissa, kouluissa kuin terveydenhuollossakin.

On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että kaksikielisyys ei välttämättä tarkoita täysin identtistä palvelutasoa kaikilla osa-alueilla. Resurssit ja tarpeet vaihtelevat, ja täydellinen kielten tasa-arvo on usein ideaali, jota kohti pyritään. Tässä piileekin Lohjan kaksikielisyyden haaste: kuinka varmistaa, että molempien kieliryhmien tarpeet otetaan huomioon ja että kumpikaan kieli ei jää toisen varjoon?

Lohjan kaksikielisyydellä on myös syvempi, kulttuurinen merkitys. Se on osoitus kaupungin sitoutumisesta kielivähemmistöjen oikeuksiin ja pyrkii luomaan inklusiivisen ympäristön, jossa jokainen tuntee itsensä arvostetuksi. Tämä ei ole ainoastaan juridinen velvoite, vaan myös eettinen valinta, joka heijastaa Lohjan halua olla edelläkävijä monikulttuurisuuden edistämisessä.

Kuitenkin, pelkkä virallinen status ei riitä. Jotta kaksikielisyys todella eläisi, se vaatii jatkuvaa työtä ja sitoutumista niin kaupungin hallinnolta kuin asukkailtakin. Se tarkoittaa aktiivista vuoropuhelua, tiedotusta ja ymmärrystä eri kieliryhmien välillä.

Lohjan tapaus onkin kiinnostava esimerkki siitä, kuinka pienemmässä kaupungissa voidaan panostaa kaksikielisyyteen. Vaikka resurssit eivät välttämättä ole yhtä laajat kuin suurissa kaupungeissa, Lohjan valinnat ja pyrkimykset luovat pohjaa monikulttuurisemmalle ja inklusiivisemmalle Suomelle. On tärkeää seurata, miten Lohja jatkossa kehittää kaksikielisyyttään ja miten se vastaa tulevaisuuden haasteisiin.