Miksi HM:n hippokampus poistettiin?

Miksi HM:n hippokampus poistettiin? Epilepsian ja epätoivon varjossa.

Henry Molaisonin, eli HM:n, tapaus on neurotieteen historiankulun merkkipaalu. Hänen hippokampuksensa poisto leikkauksella avasi ainutlaatuisen ikkunan ihmisaivojen toimintaan, erityisesti muistin muodostumiseen liittyen. Mutta miksi tähän radikaaliin toimenpiteeseen päädyttiin?

HM kärsi lapsuudestaan asti vaikeasta, hoitoresistentistä epilepsiasta. Kohtaukset olivat rajuja ja tiheitä, lamauttaen hänen elämänsä. Lääkkeillä ei saatu apua, ja kohtaukset pahenivat ajan myötä, uhkaavat hänen fyysistä ja psyykkistä hyvinvointiaan. Epilepsian arveltiin alkavan ohimolohkoista, mutta tarkkaa lähtöpistettä ei pystytty paikallistamaan EEG-tutkimuksilla, jotka olivat tuon ajan teknologian rajoittamia.

1950-luvulla neurokirurgian ymmärryksessä epilepsiasta ja aivojen toiminnasta oli vielä merkittäviä aukkoja. Epilepsiaa hoidettiin usein radikaaleilla leikkauksilla, joissa poistettiin kohtausten arveltu lähtöpiste aivoista. Vaikka riskeistä tiedettiin, leikkaukseen usein turvauduttiin viimeisenä oljenkortena, kun mikään muu hoito ei auttanut. HM:n kohdalla kohtausten vakavuus ja hoitojen tehottomuus johtivat epätoivoiseen tilanteeseen.

Neurokirurgi William Beecher Scoville tarjosi HM:lle kokeellista leikkausta, jossa poistettaisiin osa ohimolohkoista, mukaan lukien hippokampus, amygdalat ja osa ympäröivää aivokuorta. Leikkauksen tavoitteena oli katkaista epileptisten kohtausten hermoradat. Vaikka Scovillella oli kokemusta vastaavista leikkauksista, hippokampuksen roolia muistissa ei tuolloin täysin ymmärretty.

Leikkaus onnistui siinä mielessä, että kohtausten määrä ja voimakkuus vähenivät merkittävästi. Valitettavasti leikkauksella oli vakava ja odottamaton sivuvaikutus: HM menetti kyvyn muodostaa uusia pitkäkestoisia muistoja. Tästä traagisesta seurauksesta huolimatta HM:n tapauksesta tuli käänteentekevä neurotieteelle, sillä se osoitti hippokampuksen keskeisen roolin muistinmuodostuksessa ja avasi uusia tutkimuspolkuja aivojen toiminnan ymmärtämiseen. HM:n tapaus korostaa myös lääketieteen eettistä puolta ja tiedostavan suostumuksen tärkeyttä kokeellisissa hoidoissa. Hänen kokemuksensa on muistutus siitä, kuinka tärkeää on ymmärtää aivojen monimutkaisuus ja toiminnan herkkyys ennen radikaaleihin toimenpiteisiin ryhtymistä.