Miksi kieli on vahvin lihas?

Kieli: Vahva, mutta ei vahvin – voiman mystiikka lihaksissa

Yleinen väite, jonka mukaan kieli on ihmisen vahvin lihas, on kiehtova, mutta väärä. Kielen merkitys puheessa, maistamisessa ja nielemisessä on kiistaton, ja se on äärimmäisen taitava ja monipuolinen elin. Silti titteli “vahvin lihas” kuuluu toisaalle.

Vertailu “vahvin lihas” -kriteerillä onkin jo lähtökohtaisesti ongelmallinen. Voimaa voidaan mitata monella tavalla: maksimivoima, nopeusvoima, kestävyysvoima. Kieli on erinomainen esimerkki kestävyysvoimasta – se toimii tauotta koko päivän, osallistuen lukemattomiin pieniin liikkeisiin. Mutta maksimivoimaa mitattaessa kieli jää jälkeen monesta muusta lihaksesta.

Vahvin lihas maksimivoiman perusteella on usein ulompi puremalihas, masseter. Tämä leuan molemmin puolin sijaitseva lihas on vastuussa puremisesta ja sen voimaa voi helposti kokeilla puremalla hampaita tiukasti yhteen ja tunnustelemalla leukanivelen seutua. Tuntuma on vaikuttava. Vaikka masseter ei ole kehon suurin lihas, sen kokoonsa nähden tuottama voima on huomattavan suuri. Suurin puremisvoima on saatu mitattua noin 442 kg:iin, tosin tämä on yksilöllinen ja voi vaihdella huomattavasti.

Kieli sen sijaan koostuu monista pienistä lihaksista, jotka tekevät siitä äärimmäisen liikkuvan ja tarkkarajaisen. Sen kyky muotoilla äänteitä ja manipuloida ruokaa on kiehtovaa, mutta ei samalla tavalla mitattavaa suoranaisesti puremisvoiman kaltaisesti. Kielen “voima” on sen monipuolisuudessa ja tarkkuudessa, ei raakassa voimassa.

Joten, vaikka kielen merkitys on elintärkeä ja sen toiminta kiehtovaa, se ei olekaan ihmisen vahvin lihas. Tämä titteli kuuluu todennäköisemmin ulommalle puremalihakselle, masseterille, sen vaikuttavan puremisvoiman perusteella. Kysymyksen avain onkin siinä, miten “voimaa” määritellään. Kielen monipuolisuus ja kestävyys tekevät siitä yhtälailla vaikuttavan elimen kuin masseterin raaka voima.