Mistä hymykuoppa johtuu?

3 näyttökertaa

Hymykuopat ovat viehättävä piirre, jonka perimmäinen syy on geenien sanelema lihaksiston poikkeama. Kyseessä on pieni virhe poskiluulihaksessa, joka normaalisti kiinnittyisi suupieleen yhdestä pisteestä, mutta hymykuopissa kiinnityspisteitä onkin kaksi. Tämän vuoksi hymyillessä lihaksen supistuminen vetää ihoa sisäänpäin kahdesta kohdasta, jolloin kasvoille muodostuu tunnusomainen kuoppa.

Palaute 0 tykkäykset

Hymykuopat: Pieni geenivika, suuri viehätysvoima

Hymykuopat ovat monien mielestä viehättävä ja ainutlaatuinen kasvonpiirre, joka saa monet hymyilemään vielä leveämmin. Mutta mistä tämä pieni, ihana vika ihon pinnalla oikein johtuu? Vastaus löytyy genetiikasta ja poskipään lihasten toiminnasta.

Useimmat ihmiset olettavat hymykuoppien olevan pelkkä pinnallinen kauneusvirhe, mutta todellisuudessa kyseessä on pieni poikkeama kasvolihasten rakenteessa. Tämä poikkeama ei ole sairaus eikä se aiheuta minkäänlaisia terveysongelmia. Se on yksinkertaisesti vaihtelua normaaliin anatomiaan.

Syynä hymykuoppiin on zygomaticus major -lihas, joka ulottuu poskiluulta suupieleen. Normaalisti tämä lihas kiinnittyy suupieleen yhdestä hyvin määritellystä kohdasta. Ihmisillä, joilla on hymykuopat, lihaksen kiinnityskohta on kuitenkin kahdessa eri pisteessä. Tämä tarkoittaa, että hymyillessä lihas supistuu ja vetää ihoa sisäänpäin näistä kahdesta pisteestä, luoden samalla ihoon tyypilliset kuopat.

Geeneillä on ratkaiseva rooli hymykuoppien muodostumisessa. Perimäaines määrittelee lihaksen kiinnityskohtien lukumäärän ja siten myös sen, onko henkilöllä hymykuoppia vai ei. Koska kyse on geneettisestä ominaisuudesta, hymykuopat ovat usein periytyviä. Jos vanhemmilla on hymykuopat, on suurempi todennäköisyys, että lapsellakin on niitä. Kuitenkaan geenien ilmentyminen ei ole täysin ennustettavaa, joten vaikka vanhemmilla olisi hymykuopat, ei lapsella välttämättä ole niitä.

On syytä korostaa, että hymykuoppien syvyys ja näkyvyys voivat vaihdella yksilöittäin. Joillakin ne ovat syviä ja erittäin näkyviä, kun taas toisilla ne ovat hienovaraisia ja näkyvät vain leveässä hymyssä. Lisäksi hymykuopat voivat myös muuttua ajan myötä. Iän myötä ihon kimmoisuus vähenee, mikä saattaa vaikuttaa hymykuoppien näkyvyyteen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että hymykuopat ovat kiehtova esimerkki siitä, kuinka pieni geeniperäinen lihasrakenteen poikkeama voi luoda ainutlaatuisen ja viehättävän piirteen. Ne ovat todiste geneettisestä monimuotoisuudesta ja muistuttavat meitä siitä, että kauneus on monimuotoista ja usein piilee pienissä, odottamattomissa yksityiskohdissa.