Mitä kyy tekee talvella?

Kyykäärme talven uumenissa: Horros syvällä maan alla

Kun syksyn lehdet putoavat ja ensimmäiset pakkaset purevat, suomalainen luonto valmistautuu pitkään lepoon. Tämä ei koske vain puita ja kasveja, vaan myös eläimiä – mukaan lukien Suomen ainoaa myrkkykäärmettä, kyytä. Mutta mitä kyy oikeastaan tekee talven kylmimpinä kuukausina? Vastaus on yksinkertainen: se horrostaa.

Kyyn horros ei ole kuitenkaan samanlaista kuin esimerkiksi karhun talviuni. Kyseessä on syvä lepotila, jossa käärmeen aineenvaihdunta hidastuu äärimmilleen. Tämän mahdollistaa sen, että kyy on vaihtolämpöinen eläin, eli sen ruumiinlämpö vaihtelee ympäristön mukaan. Kun lämpötila laskee riittävän alas, kyy joutuu siirtymään lepotilaan selviytyäkseen.

Turvapaikka maan uumenissa

Ennen horroksen alkua kyy etsii itselleen sopivan, suojaisan paikan maan alta. Nämä horrostamispaikat ovat usein vanhoja jyrsijöiden käytäviä, juurakoiden alla olevia koloja tai muita suojaisia onkaloita, joissa lämpötila pysyy plussan puolella. Tärkeää on, että paikka on suojassa pakkaselta ja liialliselta kosteudelta.

Yksi kiinnostava piirre kyyn talvehtimisessa on sen sosiaalisuus. Vaikka kyy onkin kesällä pääosin yksineläjä, talvella ne usein hakeutuvat suurissa joukoissa samoihin horrostamispaikkoihin. Satoja käärmeitä saattaa jakaa saman kolon, mikä auttaa niitä säilyttämään lämpöä ja suojaa. On jopa raportoitu tapauksia, joissa kyyt ovat horrostaneet yhdessä sammakoiden kanssa – yllättävä talviyhteistyö luonnon armoilla!

Kuukausien odotus

Horros voi kestää jopa puoli vuotta, yleensä lokakuusta huhtikuuhun. Tänä aikana kyy ei syö eikä juo. Se elää vararavinnon turvin, jonka se on kerännyt itselleen syömällä kesän ja syksyn aikana. Aineenvaihdunnan ollessa minimissään energiaa kuluu vähän, ja kyy pystyy selviytymään pitkän talven yli.

Kevään herääminen

Kun kevät aurinko alkaa lämmittää maata, myös kyyn ruumiinlämpö alkaa hiljalleen nousta. Tämä herättää sen pitkästä lepotilasta. Heräämisen jälkeen kyy on nälkäinen ja alkaa etsiä ravintoa. Usein ensimmäisenä on mielessä lisääntyminen, ja kyyt aloittavatkin parittelurituaalit pian heräämisen jälkeen.

Kyyn talvihorros on kiehtova esimerkki eläimen sopeutumisesta Suomen ankariin olosuhteisiin. Se on elintärkeä osa kyyn elinkiertoa ja mahdollistaa sen selviytymisen vuodesta toiseen. Seuraavan kerran, kun näet kyyn liskottamassa kesäisellä kalliolla, muista, että se on juuri selvinnyt pitkästä ja haastavasta talvesta maan alla.