Onko bakteereilla solurakenne?

Onko bakteereilla solurakenne? Kyllä, ja se on olennainen ero viruksiin.

Bakteerit, sienet ja alkueläimet ovat kaikki yksisoluisia eliöitä, mutta niillä on keskeinen piirre, joka erottaa ne esimerkiksi viruksista: ne kaikki ovat solurakenteisia. Tämä tarkoittaa, että niiden elintoiminnot ja perimä ovat suljettuina kalvoilla erotettuun soluun. Tämä erottaminen on avainasemassa aineenvaihdunnan ja elämän ilmiöiden kannalta.

Solurakenne on olennainen osa bakteerien elämää. Siinä on mm. soluseinä, joka antaa bakteerille suojaa ja muodon sekä solukalvo, joka ohjaa aineenvaihduntaa. Bakteerisolujen sisällä on myös DNA:ta, joka ohjaa bakteerin toimintaa ja lisääntymistä. Bakteerien monipuolinen aineenvaihdunta, kyky käyttää erilaisia ravinteita ja sopeutua erilaisiin ympäristöihin ovat suoraa seurausta tästä suljetusta solurakenteesta. Bakteerit voivat esimerkiksi fotosynteesoida tai hajottaa orgaanista materiaalia solukalvojen ja entsyymien avulla.

Tämän vastakohtana ovat virukset. Vaikka viruksilla on perimäainesta (DNA tai RNA), ne eivät ole solurakenteisia. Virukset ovat perimäaineksen kokonaisuuksia, jotka ovat usein proteiini-kuoren sisällä. Ne eivät pysty itsenäiseen aineenvaihduntaan eikä lisääntymiseen. Virukset tarvitsevat isäntäsolun, kuten eläinten tai kasvien solujen, hyödyntääkseen niiden aineenvaihduntaa ja lisääntymiseen. Heidän perimäaineksensa ohjaa isäntäsolun tuottamaan viruksen lisääntymiskopioita, jolloin uusien virusten hiukkaset voivat tartuttaa muita soluja. Tässä on tärkeä ero: solurakenteen puuttuminen rajoittaa viruksia olemaan aineenvaihdunnaltaan passiivisia ja eloperimän kannalta riippuvaisia.

Lyhyesti sanottuna, solurakenne on peruselementti elollisen luonnon organisoinnissa. Bakteerit ovat solurakenteisia, mikä mahdollistaa niiden itsenäisen elämän ja toiminnan, kun taas virukset ovat solurakenteettomia ja luottavat täysin isäntäsolujen resursseihin. Tämä perusero luokittelee ne erillisiksi elämänmuodoiksi.